Julkisia rakkaudentunnustuksia

Tiedättehän, että Citymarketin kassaa kun lähestyy, niin ensin tarjolla on Kotiliesiä ja Koti-sitä-ja-tätä. Herkkukurkku- ja pikkelssiresepteistä siirrytään Aku Ankan pokkareihin ja niihin lasten pikkukirjoihin, joita oli pikkulapsiaikaan ihan pakko ostaa kun ne olivat niin käteviä ja söpöjä. Sitten jos oikein tarkasti katsoo niin siinä painaumassa lehtihyllyn ja viimeisen karkki-purkkahyllyn nivelkohdassa on pokkareita. Kaikissa on kirjailijan nimi haalealla violetilla tai vaaleanpunaisella. Vaaleanhämyisesti reunoilta häivytetyn kuvan keskellä mies ja nainen, jotka katsovat toisiinsa. Nainen on lyhyempi, joten mies joutuu kumartumaan vähän hänen ylitseen. Naisella on pitkät luonnonkiharat hiukset, miehellä McDreamy-tyyppiset vallattomasti ylikasvaneet hiukset.

Minulla on työkaveri, joka lukee mökillä lääkäriromaaneja. Minä aina ohitan sen hyllyn. Ennen luulin, että ohitan sen siksi koska sellainen kirjallisuus ei kuulu tällaisen ihmisen lukemistoon. Ja sitten puhuttelin itseäni ”Kuka sinäkin luulet olevasi!” ja melkein pakotin itseni ostamaan kirjan nimeltä Ikuisesti sinun. Sittemmin olen ymmärtänyt, että ohitan sen hyllynnotkelman siksi, ettei mies-kumartuu-naisen-yli-ikuisesti-sinun -tyyppinen kirjallisuus oikein anna minulle mitään. Tietysti, jos kirjan kannessa olisi hämyinen kuva komeasta McDreamy-, Torres- tai Seppänen-tyyppisestä ortopedista, oikeassa kädessään luusaha ja vasemmassa kaksi 11cm pituista ruuvia, ja hän olisi kumartuneena naisen auki leikatun lantion ylle, voisi tilanne olla aivan toinen. Odottaisin jatko-osaa niin malttamattomasti, että pommittaisin kirjailijaa sähköposteilla joka toinen päivä.

Minun maailmani Citymarketissa, siinä herkkukurkkureseptien jälkeen voisi olla pokkariosasto täynnä julkisia rakkaudentunnustuksia maailmalle. Sellaisia rakkaustarinoita, jotka kantavat parisuhdekarikoiden, mielenterveysongelmien, lonkkavikojen, kielteisten rahoituspäätösten, ruoan pohjaan palamisten, lasten terveysongelmien, unettomien öiden ja rahahuolten yli.

Rakastan Panacodia
Tapasimme toukokuussa. Olin yrittänyt tutustua ensin serkkuusi, opioidicocktailiin PCA-pumpun välityksellä. Mutta suoraan sanottuna serkkusi oksetti minua. Kun tapasimme, rakastuin sinuun välittömästi. Teit elämästäni helpompaa ja kevyempää. Poistit kaikki kivut ja sait minut toimimaan paremmin. Heräsin aamulla kanssasi ja joskus myös kävin nukkumaan kanssasi. Rakkautemme on kuitenkin määräaikaista, olet minulle kesäheila. Reseptissäni on jäljellä enää 30 tablettia. Suhteemme loppu siis häämöttää jo. Kun jätämme hyvästit toivon sinulle kaikkea hyvää ja jatkan elämääni vahvempana ihmisenä. Kiitos tuestasi.

Rakastan Kreivi, Fathermetro, kaikki-kyykkyyn-Lindgrenia
Tapasimme joskus viisitoista vuotta sitten (OMG). Sittemmin yritimme muun muassa päästä Rautaruukin tehdasalueelle myöhään illalla ja meidät käännytettiin portilta pois vaikka kuski, joka oli yksi neljästä kaasosta häissäni pari vuotta myöhemmin, oli silloin töissä tehtaalla. Reilu vuosi sitten olin lähdössä vanhemman lapsen kanssa suurelle matkalle, mutta syistä jotka eivät vielä kestä päivänvaloa elämä oli niin raskasta, että halusin vajota maanrakoon ja hävitä. Lapsi vei minua lentokentällä ikkunalta toiselle, ei meinannut pysyä housuissaan ja oli niin täynnä elämää ja iloa, että postasin hänestä snapback-hymykuvan facebookiin: ”Onko mulla tommonen poika!!?” Vastasit ”Se miettii varmaan samaa äidistään”. Siinä minun Citymarketin julkisten rakkaudentunnustusten hyllyssä Top-10 kategoriassa olisi yksi lause, käytännössä aivan vieraalta ihmiseltä, joka voi kantaa kokonaisen vuoden.

Rakastan suomenhevosen tuoksua
Olit nuoruuteni rakkaus jo kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Emme tavanneet kahteenkymmeneen vuoteen. Kunnes viime syksynä täytit taas sydämeni. Astuin hämärään karsinaan ja painoin poskeni ison hevosen kylkeä vasten ja hengitin. Aika hävisi, minä hävisin, maailma hävisi. Meistä tuli ihmis-hevos-lämpö-tuoksu-hämärä-pakkanen-rakkaus. Seisoin siinä niin kauan, että pienempi lapsi hermostui. Palasin joka viikko kunnes jalkani ei enää kantanut luoksesi. Olen kaivannut sinua koko kesän. Mutta minulla on sinulle yllätys: palaan tänään. Vedän sieraimeni täyteen pölyä ja hilsettä ja karvaa ja aurinkoa ja lämpöä ja sitä tuoksua, joka saa maailman katoamaan. Ja jaksan taas aivan kaiken.

Rakastan rumaa uima-allasta
Ostin sinut hetken mielijohteesta lapsilleni. Pyysin isäni rautakauppaan kantamaan raskasta pakettia. Hän maksoi kassalla kaiken ja lupasi ostaa syntymäpäivälahjaksi minulle Crosstrainerin. Kotona valitsin sinulle aurinkoisimman paikan, vaikka se tiesi grillin ja kesäkalusteiden siirtämistä muualle. Asensin pumpun korventavassa helteessä ja valutin sinut täyteen vettä – siinä kesti viisi tuntia. Lasten pärskittyä aikansa astuin jääkylmään veteen kyynärsauvan kanssa. Heitin sauvan menemään ja kelluin painottomana, yksikään raaja särkemättä ja vaivaamatta. Katselin altaan ylle kaartuvaa vaahteraa ja sinistä taivasta. En kuvitellut tropiikkia, hienoja mosaiikkeja, huurteista drinkkiä tai altaan ylle kumartuvaa McDreamy-tyyppistä miestä. Tiesin olevani 90-luvulla rakennetun puuomakotitalon pihalla, sinisessä muovialtaassa, liian kylmässä vedessä, tavalliseen Kartio-lasiin kaadettu lämmin punaviini liian kaukana yltääkseni siihen. Mutta olin rakastunut. Elämä oli täydellistä kanssasi sen hetken.

Rakastan pienempää lastani unisena
Pienempi lapseni ei anna minun helliä häntä. Minulla on kuulemma ikuinen pusu- ja halikielto. En saa silittää tai katsoa häntä silmiin. En saa rakastaa yhtään. Paitsi silloin kun hän tahtoo lisää peliaikaa, silloin käy kaikki. Mitä tehdä kun lapsi, jolla on krooninen rakkausvaje, kieltäytyy rakkaudesta? Silloin vaalitaan sitä yhtä hetkeä keskellä yötä kun lapsi nukkuu Jäämerellä seikkailevan isänsä paikalla ja herää pahasta unestaan. Hän tulee peiton alla aivan viereen ja painautuu kylkeen kiinni ja kuiskaa ”äiti”. Silloin ei nukuta kahteen tuntiin vaan maataan hievahtamatta ja täytetään sydän.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s