Ilmaviineri, joka pyllyä heilutti

Asioiden tila. On sellainen, että puoliso on saateltu mökille yksin viikonlopuksi. Toiveissa on saada hieman elämänmyönteisempi olento takaisin. Sellainen, joka ei haluaisi erota ja keksisi jonkin muunkin syyn kuin se, että on taloudellisesti riippuvainen minusta ja/tai että minulla on hervottoman suuret tissit. Vaikka sekin kyllä hivelee omanarvontuntoa vähän että joku on taloudellisesti riippuvainen itsestä – parempi sekin kuin että olisi taloudellisesti riippuvainen tisseistä. Tai että tissit riippuisivat taloudesta.

Mutta siis tältäkö tuntuu olla sellainen SugarDaddy, jolla on rahaa ja sen takia seuraa? Paitsi että jos joku on taloudellisesti riippuvainen minusta, se kertoo ehkä enemmän siitä toisesta kuin minun varallisuudestani. Asioiden tila: tilillä 5,50€, luottokortilla -1245€, säästössä 0€, palkkapäivään vielä neljä päivää. Palkka menee verojen jälkeen aika lailla laskuihin ja luottokortin miinuksen nollaamiseen. Koska en halua lopettaa ylimaalliset henkiset voimat minulle tahkoavaa ratsastusta, ilmoitan WorldVisionille, että kummilapsen kuukausimaksua pitää pienentää. Prioriteetit ennen kaikkea.

Ei ole eläkevakuutusta, ei säästötilejä, ei rahastosijoituksia. Ei mitään. Pakkasessa on viisi soijachorizoa (paitsi että ne on tehty Israelissa. Ne voi paistaa takassa ja syödä jos samalla huutaa isoon ääneen ”Long live Palestine!”) Puhuuko tässä nelikymppinen korkeasti koulutettu valkoinen, vaikkakin uskonnoton, rikkaan valtion kansalainen, yrittäjäperheen vesa? Olisi kyllä säästöjä, sen verran porvaria juoksee veressä jo isoisoäidin perintönä, jos olisi mistä säästää. Mutta tämä SugarDaddy-bisnes vaatii veronsa. Silti, kroisos mikä kroisos. Asioiden tila: kahdensadan neliön omakotitalossa on hiljaista. Kaksikymmentä vuotta vanha kattolämmitys toimii vielä, kainalossa on järkyttävän rakas Espanjasta tullut koditon koira ja eilen omien kanojen munista leivottuja banaanibrownieseja on vielä jäljellä. Täällähän uinutaan kuin äidin kohdussa.

Isoisoäitini, selitettäköön porvarius kulttuurihistoriallisella tilanteella, oli legendaarinen hahmo. Nimesin ensimmäisen hoitokorppimme hänen mukaansa. Ja olisin nimennyt lapsen tai koirankin, elleivät kaikki olisi olleet uroksia eikä isoisoäidin nimi mitenkään sukupuolineutraali. Isoisoäiti elätti perhettään kovalla rahalla – kuten miehet – aikana, jolloin muiden isoisoäidit hoitivat kodin, lapset, ruoan, eläimet, toisten lapset, joskus toisten ruoat ja toisten eläimet ja eläke meni muille koska töitä ei oltu tehty. Isoisoisä oli sairaalloinen ja hempeä merivartija, isoisoäiti jämäkkä ja järkevä kirstunvartija. Isoisoisä oli varmasti sanonut isoisoäidille toistuvasti, palatessaan reissuiltaan, että ”sinua on vaikea rakastaa”, ja isoisoäiti oli ollut toistuvasti vastaamatta takaisin, että ”Katso saatana peiliin!” tai ”Fan in HELVETE! Hör du egentligen vad du säger?” Isoisoäiti olisi tehnyt parhaansa. Tiennyt itse, ettei vaikuta kylmältä tai kovalta omasta tahdostaan vaan olosuhteiden pakosta, ja koska pystyi siihen. Ja ennen kaikkea tiennyt, ettei lainkaan ollut kylmä tai kova. Että vain tiesi kuka oli ja tiesi, että rakasti. Ja sen piti riittää, ja että maailma nyt vain oli sellainen, että kaikille se ei riittänyt. SugarMamat kunniaan!

Asioiden tila: pienempi lapsi pelaa tabletilla peliä, jossa hän hoitaa kakalta näyttävää möykkyä, joka vaatii vaahtokylpyjä, pallopelejä ja ruokaa. Isompi lapsi rakentaa Minecraftissa sekuntikelloa, sivutuotteena on syntynyt legoista mekaaninen sekuntikello, joka oikeasti toimii. Molemmat ovat nukkuneet yläkerran vierashuoneen tuplasängyssä, jota nyt sanotaan sisarussängyksi. Toiveissa on, että Kainin ja Abelin yhteiselo ei pääty murhaan vielä tänäkään viikonloppuna.

Vuosi sitten perheneuvolassa meille sanottiin, puolen vuoden asiakkuuden jälkeen ja kertaakaan pienempää lasta tapaamatta, että kaikesta voi päätellä, että lapsella on kotona turvaton olo. Me kysyimme, että mistä kaikesta. Psykologi sanoi, että siitä että teillä nukutaan eri sängyissä eri öinä, eikä aina samassa. Me sanoimme, että eiköhän tämä asiakkuus ollut tässä. Asioiden tila: meillä on viisi sänkyä, joista kaksi on tuplaleveitä, joten nukkumapaikkoja on seitsemän. Yleensä jokainen ihminen nukkuu omassaan, joskus lapsi saa toivoa pääsevänsä yöksi jommankumman ison ihmisen viereen. Nykyisin myös lapset toivovat saavansa nukkua kahdestaan isossa sängyssä. Joskus isoon sänkyyn änkeää myös pieni koira. Iso koira änkeää vain tyhjiksi jääviin sänkyihin.

Ehkä minulla olisi enemmän säästöjä jos meillä olisi vähemmän sänkyjä. Mutta meillä vaihdellaan sänkyjä siksi, että ihmiset kaipaavat eri iltoina erilaista seuraa, lohtua ja turvaa. Kenenkään ei ole pakko nukkua aina samalla tavalla ja omia iltatuntojaan voi oppia tunnistamaan ja säätelemään mitä tai ketä kaipaa: ison ihmisen kylkeä, pienen ihmisen tuoksua, viileintä huonetta, takan viereistä sänkyä (mutta jos vielä näkyy se israelilaisten soijachorizojen käärepaperi siinä puukorissa, täytyy muistaa iltarukouksena kuiskata jälleen ”Eläköön Palestiina!”) tai sitä sänkyä, johon saa koiran kainaloon, tai sitä johon mahtuu sisaruksen kanssa vierekkäin.

Sitten kun puoliso on mökillä, voivat kolme ihmistä ja pieni koira änkeytyä yhteen isoon sänkyyn ja herätä aamulla siihen kun pienin ihminen – se jonka kielellinen kehitys on testien mukaan kaksi vuotta ikätasostaan jäljessä – kajauttaa tuntonsa lauluksi: ”Olen kuin ilmaviineri, joka pyllyä heilutti!” Ja asioiden tila on asioiden tila ja se on ihan hyvä niin. Aamu alkaa nollasta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s