Hyvikset ja pahikset

”Äiti ketkä niinku noista ihmisistä on hyviksiä ja ketkä pahiksia?”

Isompi lapsi on saanut luvan valvoa jos katsoo vaalivalvojaisia. Vaikka seuraavana päivänä on koulua. Siinä määrin kutkuttaa ajatus poliittisen kansalaiskasvatuksen mahdollisuudesta. Ja sittenhän sitä valvotaan.

”No voidaan lähteä siitä, että ne on kaikki hyviksiä koska ne haluaa vaikuttaa meidän yhteisiin asioihin. Koska niitä kiinnostaa se, mitä tässä maassa tapahtuu ja ne haluaa miettiä, että miten asiat voisivat mennä vielä paremmin. Ja voidaan ajatella – tai toivoa – että ne kaikki tekee parhaansa ja on itse vakuuttuneita siitä, että juuri heidän tapansa ajatella on se toimivin ja tässä tilanteessa paras. Ja pitäisi tietysti olla niin, että ne jokainen on myös avoimia miettimään koko ajan sitä omaa mielipidettään ja näkemystään, ja muuttamaan sitä.”

”Mutta niinku. Ketkä on sun ja isin mielestä hyviksiä?”
”Ai, ok. Vasurit ja vihreät.”
”Okei.”
”Sitten jokaiselle meistä on jotkut tietyt asiat aivan erityisen tärkeitä. Niin kuin minulle ja isille ympäristö ja eläimet ja sitten tietysti se, että Suomessa olisi tilaa myös erilaisille ja erinäköisille ihmisille. Että kukaan ei kommentoisi uimahallissa enää koskaan sitä, että meidän pienempi lapsi on likainen ja pitäisi pestä saippualla. Ja vielä se, että heikommista pitää kantaa vastuu. Että ei voi ajatella, että kaikki syntyy samojen mahdollisuuksien kanssa ja on oma vika jos menee huonosti. Mieti vaikka – taas – meidän pienempää lasta: ei ole sen oma vika, että sillä on sellainen tausta kuin sillä on. Mutta se tulee todennäköisesti vaikuttamaan koko sen elämään niin, että sillä on tosi paljon vaikeampaa pärjätä yhtä hyvin kuin esimerkiksi sulla. Aina pitää auttaa. Aivan kaikkia.”

”Jos mä äiti äänestän isona perussuomalaisia niin tarkottaako se, että ne päättää, ettei tänne voi tulla enää lapsia muualta? Niinku adoptiolapsiakaan?”
”No ei ehkä ihan suoraan, mutta siihen suuntaan ne haluaa. Että autetaan vaan omia. Ja että meidän hyvinvointi ja rikkaus olis meidän ansiota eikä keneltäkään pois. Vaikka ei se ihan niin mene.”

”No sitten mä äänestän niitä!”

Ison sairaalan lastenpsykiatri on sanonut, että ehkä isomman lapsen kannattaisi alkaa tavata psykologia, jotta voisi puhua jonkun ulkopuolisen kanssa siitä miten raskasta on olla erityisen lapsen sisarus. Koska hän ei kuulemma varmastikaan uskalla sanoa kaikkea meille vanhemmille; säästääkseen meitä. Nauran ääneen ja sanon tämän isommalle lapselle.

”No uskallanpas! Mähän sanon kaikki teille!”

Niin hän sanoo. Ja se on hyvä. Puoliso kasvoi kuopuksena perheessä, jossa esikoinen oli erityistarpeinen. Vaativa. Aikaa vievä. Vanhempia väsyttävä. Hän itse oppi olemaan hiljaa ja huomaamatta. Oppi, ettei hänestä niin väliä. Lähti ulos kun sisällä otettiin matsia. Ei sanonut vastaan eikä protestoinut, sillä vanhempia tuli kunnioittaa koska Raamatussa niin käskettiin ja lapselle opetettiin, että tämä kunnioittaminen tarkoitti vaikenemista. Vaikka mikä tuli.

Minä kerron pienemmälle lapselle tästä. Kerron, että kaikki asiat saa sanoa. Että todennäköisesti minäkin olen joskus epätoivon hetkellä toivonut, että perussuomalaiset tekevät aloitteen kieltää myös kansainväliset adoptiot. Ja vielä pahempaa. Ja että mikään pahakaan ajatus ei oikeasti tarkoita sitä, että lakkaisi rakastamasta pienempää lasta. Minä kerron, että todennäköisesti mitä enemmän tuulettaa siitä, että on vaikeaa, sitä vahvemmaksi tulee ja sitä helpompi on kuitenkin rakastaa. Sanon, että hän on rohkea ja hieno ihminen, joka osaa selvitä hankalissa tilanteissa ikäistään huomattavasti paremmin – koska hänen on ollut pakko oppia. Ja että nyt on raskasta. Meillä kaikilla on. Myös pienemmällä lapsella itsellään.

”Mä tiedän esimerkiksi sen naurun äänestä ja tyylistä, että onko sillä oikeasti hyvä mieli vai hermostunut vai pelottaako sitä.”
”Niin tiedät.”
”Ja jos se hekottaa niin ettei se oikeasti naura niin tuun sanomaan, koska silloin sitä pelottaa eikä se itse tuu sun luo.”
”Niin teet. Ja se jos mikä on hienoa ja taitavaa.”

“Voinko mä alkaa joskus presidentiksi?”
“Voit. Kannattaa myös harkita diplomatiaa. Mieti vaikka Italiaa. Voisit kustantaa äidillesi sieltä asunnon.”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s