Pientä Volvoisuutta ilmassa

Ihmisen on hyvä tiedostaa missä asioissa hän on huono. Siis kertakaikkisen kykenemätön, taitamaton ja/tai kömpelö.

Minä esimerkiksi olen huono edustamaan. Ikinä, ketään tai mitään, oikeastaan missään. Edes itseäni. Eilen yritin käydä näyttelyn avajaisissa. Saavuin paikalle laina-autolla, joka oli vanha Toyota ja oli nykinyt ja tärissyt koko päivän, kiihtynyt aivan liian hitaasti ja kehittänyt jarrupolkimeensa omintakeisen on/off toiminnon pehmeän liukuvasti voimentuvan jarrutuksen sijaan. Se oli varmaan tosi ylpeä siitä. Tai sitten se oli vittuileva vanha auto: risteyksiin saavuttiin aina täyttä vauhtia ja pysähdyttiin niin, että takarenkaat melkein hyppäsivät ilmaan. Ärsytti. Suunnattomasti ärsytti ajaa niin huonolla ja vanhalla autolla. Siinä oli huonoutta ihmisessä, pystynokkaisuutta ja hienohelmaisuutta, pientä volvoisuutta ilmassa.

Vaikka siis hienohelmaisuudesta ei ollut kyse siinä vaiheessa kun kävelin autolta näyttelytilaan, hevosenkarvat villapuserosta törröttäen. Aulassa oli vastassa tilaisuuden avannut yliopiston rehtori, joka katsoi rinnuksiani. Niiltä löytyi varsin kookkaiden rintarauhasten lisäksi suomenhevosen heinänvihreää kuolaa. Sellaisina kämmenen kokoisina läiskinä. Luikahdin rehtorin ohi kohti cocktailpöytää, mutta jäin matkalla anoppiansaan.

”Tässä on poikani vaimo. [Hetken tauko ja anoppi viittilöi kädellään minua päästä varpaisiin, aivan kuten esiteltäisiin vaatteita mallin yllä. Mutta hän ei sano ”Miniäni on pukeutunut puluharmaaseen villapuseroon ja tiukkoihin ratsastustyylisiin housuihin mokkanahkapaikoilla”, ei. Hän sanoo:] Hän tulee ratsastamasta. Siis hän tulee suoraan tallilta. Käynyt ratsastamassa. [Käsi jatkaa viittilöimistä vimmatusti ylös alas koko karvaista olemustani]. Niin, hän harrastaa ratsastusta. Tuli suoraan. Tallilta siis. Ihan suoraan tänne. Tuli. Hän.”

Pääsen viimein karpalomehun äärelle. Tasapainottelen vasemmassa kädessäni kännykkää, auton avaimia ja lapsen takkia. Oikeassa pysyy hyvin pieni muovimukillinen mehua. Kunnes huomaan, että tallikenkäni järjettömän ylipitkä nauha on auki ja rehtori lähestyy sitä. Kuvittelen, että hän astuu kengännauhani päälle, minä kompastun ja karpalomehuni lentää hänen rinnuksillensa. Voisin pehmitellä asiaa vähän poliittisella huumorilla. Huomauttaa, että olemmeko me nyt sitten siinä punavihreässä kuplassa kun hänellä on punaista mehua rinnuksillaan ja minulla vihreää hevosenkuolaa.

Mutta ei hän ehdi astua kengännauhan päälle kun minä ehdin kumartua nappaamaan sen käteeni. Samalla kun huomaan, että oikeassa kädessä kertakäyttömukissa ollut loppumehu lirisee kumartumiseni tahdissa lattialle ja toisen kenkäni päälle. Peitän äkkiä mehuläikän tallikengälläni, ettei kukaan ehtisi huomata. Jatkan matkaa ja taakse jää mehun ja hevosenlannan ihana cocktail. Voittokulkuni jatkuu näyttelytilan vastakkaiseen suuntaan, jossa huomaan puolisoni innostuneessa keskustelussa näyttelyvieraiden kanssa. Otan kuvan. Aika monta kuvaa. Tarkennan eri paikkoihin, fiilistelen valolla. Kunnes huomaan, että puoliso puhuu nuoren poliittisen vaikuttajan kanssa, joka ei tiedä, eikä varmasti arvaa, että puolisoni on tällaisen lantaläjän puoliso. Ja joka siis siksi luulee, että kuvaan tietysti häntä enkä omaa puolisoani. Lasken kameran niin nopeaa kuin ehdin, mutta kun myöhemmin tarkistan otettuja kuvia, katsoo hän viimeisessä suoraan kohti.

Olen huono valokuvaaja. Luulen yleensä tekeväni jotakin aivan muuta kuin mikä lopulta osoittautuu todeksi. Kaksi anekdoottia. Ensimmäinen ajalta, jolloin piti opetella dokumentaarista valokuvausta taidekorkeakoulussa Englannissa. Tehtävänä oli hankkiutua jonkun itselle entuudestaan tuntemattoman ihmisen elämään pariksi viikoksi ja dokumentoida tämän elämää valokuvaamalla. Minä valitsin nuoren perheellisen miehen, jolla oli moottoripyörä. Vietin hänen kanssaan aikaa päivisin hänen työpaikallaan ja iltaisin sain kyydin hänen kotiinsa ja lopuksi aina takaisin opiskelija-asuntolaan. Luulin dokumentoivani hänen arkeaan. Alemman keskiluokan lad-tyyppisen puolisinikaulustyöntekijän arkea. Toisen viikon loppupuolella selvisikin, että olin tehnyt jotakin ihan muuta.

”Kiitos hei taas kyydistä. Tämä olikin sitten viimeinen kerta kun kävin teillä. Alan vedostaa kuvia ja tuon sinulle sitten kopioita muistoksi kuten sovittiin. Kiitos vielä!”
”Kuule, olisko sulla hetki. Ihan hetki vaan.”
”Joo, toki”
”Mulle selvis eilen, että vaimo on pettänyt mua. Yhden mun kaverin kanssa, kuvittele. Me erotaan. Voisiksä lähteä joku ilta mun kans oluelle?”
”Äää… mm… Voi kamalaa, mä olen pahoillani tuosta kaikesta. Varmaan tuntuu tosi pahalta.”
”Joo. Mutta jos mä haen sut huomenna illalla?”
”Äää… kun… niinkun. Ei kiitos. Ihana ajatus, mutta mulla on poikaystävä [huomaako se, että valehtelen?!]”

Ja sitten kun kaikkien valitsemat ja vedostamat kuvat olivat viimein esillä ja oli kurssin ”crit” eli kritiikki, sain kuulla joltakin vierailevalta hotshot dokumentaristilta palautteena, että en ollut selvästikään päässyt tarpeeksi lähelle kuvattavaani. Henkisesti. No en helvetti vieköön ollut, mutta kuvattava näköjään oli. Minkäs teet. Huono valokuvaaja. Ei tajua mitä kuvaa!

Ai niin, se toinen anekdootti. Helsinkiläinen lounasravintola. Täynnä. Minä pöydässä neljän muun kanssa. Yksi neljästä on lapsuudenmaantieteilijäidolini ja taiteilen kännykkääni niin, että saisin kuvattua hänet hienosti väliimme jäävän vesilasin takaa. Siinä kestää kauan. Yritän uusiksi monta kertaa. Idolia ei haittaa, mutta kollegaani naurattaa. Pöytämme takana seuraavassa pöydässä istuu Jorma Uotinen omine seurueineen. Kännykkäkamerani tähtää idolini olkapään ohi suoraan häntä. Eikä edes niin, että ottaisin suoraan kuvan vaan ikään kuin yrittäisin teeskennellä ottavani kuvan vesilasista ja edessäni istuvasta miehestä, vaikka oikeasti kuvaisinkin Jorma Uotista.

VAIKKA OIKEASTI OTIN KUVAA SIITÄ VESILASISTA JA EDESSÄNI ISTUVASTA MIEHESTÄ!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s