Paska todistus

Etupihalla tarkenee avovarpain. Salviat ja kurpitsat uskaltautuivat jo penkkiin. Tuomipihlaja kukkii kuten aina, säntillisesti koulujen päättäjäisten aikaan. Pienemmältä lapselta kysytään odottaako hän jo todistusten jakoa ja kesälomaa. Lapsi ei tiedä mitä todistusten jako tarkoittaa. Isompi lapsi kyllä hehkuttaa kesäloman alkua, mutta pienempi lapsi ei edes tunnista nivelkohtaa. Hän kysyy mitä kesäloma tarkoittaa. Hänen täytyy jatkaa vielä osastolla joka päivä. Juhannukseen asti. Todistuksen hän saa postissa, koska sairaalakoulun osaston väki ei ole töissä lauantaisin.

Minä odotin, että pienemmän lapsen ensimmäinen kouluvuosi sisältäisi kaikki ne juhlat ja kohokohdat mihin minäkin kasvoin. Pala kurkussa yritän ajatella, että lapsi ei itse osaa odottaa niitä. Ne ovat minun päässäni. Että kaikki hyvin, ei hätää. Pikkujuttuja.

Sairaalakoulun opettaja ei saa lahjaa. Olemme tavanneet hänet neljän kuukauden aikana yhden ainoan kerran. En muista hänen nimeään. En tiedä miksi lapsen pitää jatkaa vielä osastolla juhannukseen asti. Todennäköisesti siksi, että jaksoa ei voi keskeyttää byrokraattisista syistä. Henkilökunnalla on oltava töitä, eli lapsia, juhannukseen asti. Uusi omahoitaja toteaa puhelimessa, että kesäpäivinä harjoitellaan toisten lasten kanssa olemista. En jaksa todeta hänelle, että muistatteko: olette itse toistamiseen sanoneet että tämän lapsen kohdalla se on ainoita asioita missä ei ole yhtä ainutta ongelmaa. Niin että miksi se olikaan, että hänen pitää jatkaa?

Mutta en jaksa. Loppu häämöttää. Ja taas uusi alku syksyllä. Uusi opettaja, oma vanha koulu, uudet luokkakaverit, uusi avustaja. Ja vaikka historia ei antaisi luottaa enää yhtään mihinkään hyvään, nousee jostakin silti aivan perusteeton toivo siihen, että toinen kouluvuosi sujuu paremmin. Lapsi kasvaa silmissä.

”Ne kysyy koko ajan, että miksi kiukuttaa, miksi, miksi, miksi, MIKSI. Ne sanoo, että kerro, että täytyy kertoa, aina pitää kertoa, kertoa, kertoa. En mä halua! Ei voi olla pakko”
”Etkä sä taida tietääkään aina miksi”
”En niin… Ota mut sun tissien päälle taas syliin. Välitäksää musta oikeasti”
”Ihan oikeasti. Vaikket koskaan tietäisi vastausta yhteenkään ’miksi’-kysymykseen. Silloin se kysymys on tyhmä, et sinä”
”Onko näissä maitoa?”
[jaettua räkänaurua]

”Achievements are produced by measuring them” kirjoitin viime viikolla muistiin konferenssissa. Se mitä päätetään arvioida määrittää sen mitä pidetään saavutuksena. Kun lukee tämä mielessä koulutodistuksen arviointikohteita, tulee kumma olo:

Noudatat ohjeita ja sääntöjä, Tulet toimeen toisten kanssa, Annat toisille työrauhan, Pystyt itsenäiseen työskentelyyn, Olet aktiivinen opetustilanteissa, Pyrit suorittamaan annetut tehtävät loppuun, Huolehdit kotitehtävistäsi, Huolehdit tavaroistasi.

Koululaisen saavutuksia ovat mukautuminen, tunnollisuus ja annettujen tehtävien suorittaminen. Näitä arvioidaan, eli nämä tehdään saavutuksiksi. Se mitä ei arvioida, ei voi olla lapsen saavutus. ”Koulussa opitaan elämää varten”, sanotaan. Paskat opita.

Minä kirjoitan pienemmälle lapselle oman todistuksen. Äidiltä ja isältä ekaluokkalaiselle. Siinä lukee:

Olet rohkea                            Aina
Olet hauska                           Usein
Olet ilkeä                               Harvoin
Yrität parhaasi                       Usein
Olet iloinen                            Usein
Olet pidetty kaveri                 Usein
Olet tärkeä                             Aina
Olet hyvä koululainen            Aina
Olemme ylpeitä sinusta         Aina
Uskomme, että pärjäät          Aina

30.5.2015, Äiti ja isi

Kiitos myös nimettömälle leijonaemolle:
https://leijonaemojenblogi.wordpress.com/2015/05/29/kevattodistusten-aikaan/
Jos me haluamme, että koulu muuttuu, meidän täytyy alkaa käyttäytyä ikään kuin se olisi muuttunut jo. Minä korvaan koulutodistuksen vastatodistuksella.

Advertisements

4 comments

  1. Foucalt tulee aina mieleen näistä kontrollin ja kasvatuksen jutuista. Viittaan tietysti Foucaultin kirjaan “Tarkkailla ja rangaista”. Koulutodistukset ja koulussa paikallaan istuminen on osa kontrollin ts. hallinnan keinoja. Tavoitteena ei näyttäisi olevan oppiminen, vaan joukon hallinta, mittaaminen ja luokittelu.

    Liked by 1 person

    1. No näinpä juuri. Ja lapset oppivat tosi nopeasti sisäistämään hallinnan ja ryhtyvät myös itse kontrolloimaan sekä itseään että muita – Panopticon toimii. Lasten liikkumisen ja äänen kontrolloinnin avulla vallan rakentaminen ja ylläpitäminen on kenties koulujen (tai minkä tahansa paikan, jossa on paljon lapsia) ytimessä. Liikkuva ja äänekäs lapsi on vaarallinen, ei useinkaan konkreettisesti sillä lapset ovat aikuisia taitavampia liikkujia, mutta vaarallinen hallinnan ja auktoriteetin menettämisen kannalta (vaikka väitän, että myös liikkuvia lapsia on mahdollista hallita ja ohjailla, eli että pelko on osittain turha).

      Meillä oli kerran opiskelijoiden kanssa luennolla mielenkiintoista keskustelua siitä mikä luokassa on “häiriöksi” (häiriö kenelle tai mille? häiriö mistä? häiriö mihin suuntaan?). Osa tulevista opettajista piti tiukasti kiinni siitä, että kaikenlainen asiaan kuulumaton (?) liikkuminen ja ääntely. Toiset haastoivat tätä ihanasti ja saivat kiinni siitä ajatuksesta, että häiriöiden estämiseen käytettyä energiaa voi joskus kokeilla ohjata myös siihen, että ottaa häiriöt pedagogiseen käyttöön.

      Tästä alkaa kehkeytyä nyt luento. Haen takkini. Moi!

      Like

      1. Tavoitteenasettelusta kaikki riippuu. Onko tavoitteena “opettaa” nättiä käytöstä ts. normien mukaista asiallista olemista vai jotain muuta. Jos se on sitä jotain muuta, niin paikallaan istuminen ei välttämättä ole tarpeen. Mä olen tervehtinyt ilolla lehtijuttuja, joissa on esitelty luokkia, joissa ei ole pulpetteja. Sitten tuntuu myös hassulta, että opetetaan. Eikös kyse ole oppimisesta, noin niinkuin vähän oikaisten sanottuna? Vastuuhan on aina viimekädessä kuulijalla eli oppijalla. Onko perinteisessä oppimis-/ opetuskäsityksessä kyse vain kurinpidosta? Mihin sun rotsi jäi?

        Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s