Sunnuntaibrunssi

Havaintoja kotoa:
Kana-aidan aukkoa paikannut muovituoli on siirretty trampoliinin portaaksi ja Laina on löytänyt tiensä perunamaalle. Perunarivien lisäksi viimeinkin maahan saadut sipulit, herneet, mangoldin, persiljan, tillin ja vahapapujen siemenet on kaivettu ylös ja levitelty ympäriinsä. Yritän pelastaa siemeniä ja taputtelen niitä takaisin maahan. En kerro puolisolle mitään. Häntä vituttaa jo valmiiksi aivan kaikki. Sade ja tuuli ja kylmyys on tappanut linnunpojat pesiinsä ja pilannut kevään laskennat. Minä olen liikaa poissa kotoa. Hänen kesänsä on pian ohi eikä se ollut hyvä. Meidän muiden kesä yrittää vasta alkaa. Toivon, että me olisimme kesälomalla perhe. Että meillä voisi olla hetki mukavaa yhdessä eikä vain erikseen.

Lentohäkissä pyrstötön varis kaivaa hiekkaan piilottamansa silakkapihvin esille. Se hyppelee hiekkapaneroitu kalanpala nokassaan kohti vesiallasta, pudottaa kalan veteen ja huljuttaa sitä. Vedestä nousee puhdas kala, jonka pyrstötön varis syö. En meinaa pysyä nahoissani.

Hyvästelen taas hetkeksi perheen. Isompi lapsi pyytää huutamaan Ebaylta vielä Nerf-kivääriin 35 panosta vetävän pyöreän lippaan. Tarjoamme siitä 13 dollaria. Pienempi lapsi keskittyy pelaamaan. Iso ihminen toteaa, että pääkaupunkiin on lähdössä varsin täyteläinen pari tissejä: ”Ne ei roiku vaikka sä oot kohta jo nelikymppinen”. Se lämmittää. Joskus otin vastaan vain kohteliaisuuksia siitä mistä olin itse vastuussa, minkä voisi laskea omaksi saavutuksekseni. Isot tissit oli jumalattoman paljon helpompi saada kuin dosentuuri. Mutta nyt käy mikä tahansa kohteliaisuus.

Havaintoja kaupungista:
Kalliin hotellin sunnuntaibrunssi näyttää herkulliselta. Huone ei ole vielä valmis ja kysyn mahtuuko brunssille ilman pöytävarausta. Mahtuu hyvin. En kysy hintaa. Minulta kysytään haluaisinko kuohuviiniä. Kyllä kiitos. En kysy hintaa. Havaitsen aivan liian myöhään päätyneeni tilanteeseen, jossa maksan 48 euroa brunssista kuohuviinillä vaikka a) minun piti laihduttaa, b) tililläni ei ole ollut rahaa kahteen viikkoon, ja c) olen menossa kolmen ruokalajin illalliselle kuuden tunnin kuluttua. Tilanteesta ei voi perääntyä ja kalliista brunssista menee maku.

Nainen seisoo kadunvarressa paidassa, joka jättää hänen alavatsansa paljaaksi. Pienen pömppömahan. Toinen kävelee mustan opaskoiran kanssa ohitseni ja liikutun koirasta. Amerikkalainen turisti luulee minua tarjoilijaksi hotellin aamiaisella seuraavana päivänä:

– You’re not staff are you?
– No
– I didn’t think you were
– Yes you did! You fucking did! Why else would you have asked?

Enkä tietenkään vastannut niin.

Havaintoja somesta:
Ihmisten kuvat ovat kauniimpia kun ne on ottanut joku tärkeä toinen. Eikä oma oikea käsi. Kalliissa hotellissa on yksinäistä vaikka sinnikäs supersomettumisprojekti vilkuttaa messengeriä, snapchattia ja whatsappia, ja periscope toimittaa livevideota mistäpäin maailmaa tahansa. Jos olisi nappi, jolla voisi vaihtaa paikkaa, painaisin sitä nyt. Mutta en tiedä mihin haluaisin siirtyä. Chris ehdottaa ”pre-renaissance Italy”:

chris

Meidän Nerf-lippaasta tekemämme huuto voittaa ja isompi lapsi ryhtyy odottamaan pakettia USAsta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s