Kaapoaapeli ja Hemmielina, luku 2

2.
(Tästä luku 1.)

Sille oli turha sanoa mitään. Edes jankutus ei auttanut. Joskus Kaapoaapeli ja Hemmielina olivat piilottaneet laturin johdon. Tunkeneet sen yläkerran ilmastointikanavaan ja unohtaneet sinne. Se oli istunut pimenneen ruudun edessä ja näppäillyt silti. Kaapoaapeli ja Hemmielina olivat istuneet selkä oveen päin ja ruokkineet aikansa kuluksi sääskiä. Katselleet kuinka ne lentävät pois vatsat täynnä sisarusten verta, hitaasti ja vaappuen. Vähän kuin saippuakuplat.

Kaapoaapelin supervoima oli laastarointi. Hemmielina hyppäsi oikealla jalallaan korkeammalle kuin kukaan muu. Äiti oli ylpeä. Hemmielina osti viikkorahallaan marketista hopealaastaria, hyppäsi puusta asfalttiin ja huusi Kaapoaapelin laastaroimaan. Hänen hopeapolvensa kimalteli kun Kaapoaapeli puhalsi siihen. Äiti oli erityisen ylpeä. Hän laski molemmille lämpimän kylpyveden mangovaahdolla ja istui ammeen viereen kertomaan tarinaa prinssistä.

Heidän koiransa oli oikeasti prinssi, ja äiti kertoi mistä sen tiesi: koiralla oli lumenvalkeat posket ja tummat silmät. Jokaisella oikealla koiraksi naamioituneella prinssillä oli. Hän oli kaikki nämä vuodet odottanut, että joku huomaisi hänen jalot piirteensä ja lakkaisi syöttämästä hänelle sitkeitä nahkapaloja. Kun näin kävisi, hän paljastaisi jalokiviaarteen jonka oli haudannut takapihalle kanalan taakse. Sieltä, likaantuneen punaisen samettiviitan alta, löytyisi neljäkymmentäkahdeksan täydellisesti hiottua timanttia. Ja yksi viallinen.

Kaapoaapeli nukahti pää mangovaahdon tuoksuisella tyynyllä johon äiti oli kirjaillut ristipistoin ”isi”. Hemmielina heräsi keskellä yötä ja huusi äitiä joka tuli aina. Hiippaili pitkässä yömekossaan vaikka kurpitsapenkin laidalta, sotki peiton multaan ja nukahti lasten viereen. Aamulla hän syytti lapsia sängyn likaamisesta, mutta paistoi kuitenkin kummallekin kananmunat, jotka molemmat syöttivät pöydän alla odottavalle prinssille ennen kuin juoksivat kanalan taakse.

Neljälläkymmenellä timantilla ostettiin talo Espanjasta, pyöreällä uima-altaalla, kolmesataa euron raaputusarpaa ja Hemmielinalle oma sähkövatkain. Jäätelöannoksissa piti aina olla vohveli ja kauhean kaunis paperisateenvarjo. Musta peltikatto poltteli lasten pohkeita. Savupiipusta heidän selkänsä takaa nousi savua vaikka oli kesä. Äiti poltti roskia.

Advertisements

2 comments

  1. Kiitos tästä. Kunpa saisi 10% sinun kirjoittajan taidoistasi. Olisin ollut jo tovin valmis maisteri, jos ei kovaa vauhtia matkalla tohtoriksi jopa. Ihanaa sunnuntaita!

    Liked by 1 person

    1. No voi kiitos. Ne nuo akateemiset tekstit vaatii enemmän perslihaksia kuin kirjoittajan taitoja. Ei niitä synny tästäkään kynästä tätä blogitahtia. Huoh.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s