Tekniikan maailma on väärässä

Tekniikan maailman arvion mukaan Volvo V50 on turhan pieni auto kaksilapsisella lapsiperheelle. Minun arvioni mukaan Tekniikan maailma on turhan rajoittunut näkemyksissään. Meidän uskollinen vähäkulutuksinen perheautomme kuljettaa vaivatta kahta lasta, kahta aikuista, kahta tuulihaukkaa, kahta pääskyä, kahta koiraa, kahta kuunliljaa ja yhtä kermakakkua. Takaosassa on myös viikonlopun mökkikamppeet, kymmenen kilon pussi pähkinöitä ja kotimatkalla on tarkoitus käydä poimimassa ämpärillinen mansikoita.

Tiedän, että olen uskaltautunut sanomaan ääneen halunneeni eläinlääkäriksi. Ja että jos kotiyliopistossa voisi opiskella eläinlääketiedettä, olisin vaihtanut ammattia jo pari vuotta sitten. Ja ymmärrän, että sellaisen asian ääneen sanovan ihmisen tulee olla valmis harjoittelemaan erilaisia eläinlääkinällisiä skenaarioita. Mutta jos siinä edellä mainitussa kansankodin helmessä on jo edellä mainittu määrä eri tavoin hoitoa vaativia eläimiä niin ei ihan heti ole tarvetta sille, että joukkoon liittyy isompi koira, jonka molempien etutassujen anturat kuoriutuvat palkeenkielille ja vereslihalle tavallisen lyhyen pyörälenkin aikana.

Ja siinä on vielä se, että eläinlääkäri voi ottaa vastaan eläinpotilaita ja sitten kotiuttaa ne omistajiensa kanssa pois silmistään. Oman koiran kärsimistä on kamalan paljon vaikeampi kestää katsoa. Ja sitä, että appivanhempien mökillä ei ole kunnollista ensiapupakkausta, ei edes desinfiointiainetta. Koira ei tahdo kävellä, makaa vain. Huuhdon anturoita vedellä ja kuivaan ja leikkaan lasten kertakäyttöisestä patjasuojuksesta sidettä, vedän päälle sukat ja kiinnitän jesarilla. Nukun koiran unta koiran puolesta ja havahdun tämän tästä kieltämään sitä nuolemasta sukkasiteitään. Kolmelta aamuyöllä pyydän kolmekymmentäkiloisen kaverin viereeni sänkyyn, sillä tavalla saan nukuttua eikä se nuole sukkia jaloistaan.

Aamulla kuulen kuinka anoppi laskeutuu portaita alakertaan. Vedän peiton koiran päälle, ettei karvaista petikaveriani huomata. Sen jalat jäävät kuitenkin sojottamaan peiton alta ja paljastavat meidät vaikka niissä onkin sukat.

Seuraavaksi sekoitamme veteen haukan nesteytystä varten sokeria ja suolaa. Mökkikaupan päivystävä apteeekkinurkkaus aukeaa vasta puoliltapäivin, elektrolyyttijauhe täytyy yrittää tehdä itse. Ruiskujakaan ei ole. Pilli ja kapillaarivoima toimivat ruiskuna ja nälkiintymisen partaalla nuokkuva Kirikou-haukka saa nestettä. Auto oli jo ehtinyt startata mökille kun tuulihaukasta soitettiin. Se haettiin kyytiin matkalla ja kaikki varustelu on täynyt siitä lähtien improvisoida. Mökkitien varrelta löytyy autolle hävinnyt keltasirkku, joka poimitaan ruoaksi. Yöllä pari myyrää päättää päivänsä loukkuihin.

Aikuinen Liia-pääsky ei käytä oikeaa siipeään vieläkään tarpeeksi hyvin. Lentoharjoituksia järjestetään useita päivittäin. Se lähestyy kuitenkin päivä päivältä sitä hetkeä kun täytyy päättää onko siitä eläjäksi. Pienempi Myy-pääsky on alkanut kieltäytyä ruoasta, mikä tarkoittaa että se pudottaa painoaan lentoon lähtöä varten. Toinen matkan varrelta kyytiin saatu tuulihaukka, Karaban, on pirteä ja syö hyvin. Sen toinen siipi on surkastunut tai se on loukannut sen poikasena. Siihen ei ole vielä kasvanut lentosulkia vaikka toinen siipi kantaisi sitä jo hyvin.

Mökiltä tehdään lähtöä kun puolisolle soitetaan vielä yhdestä haukasta. Edellisenä päivänä on soitettu myös kyyhkystä.

“Kyllä mahtuu. Hetkinen kestää, tullaan”
“Googlaatko mikä apteekki päivystää sunnuntaina”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s