Kitarisaritarin perse

”Perse on tutkijan tärkeimpiä työkaluja” toteaa lähiesimiesnainen töissä kun kerron, että on vaikeaa istua koska putosin laukkaavan hevosen selästä pyrstölleni. En ole ennen arvostanut toimivaa persuusta tässä määrin. On vaikea nukkua koska ei voi kääntyä heräämättä särkyyn. On vaikea nousta sängystä, istua alas, nousta ylös, kumartua, kyykistyä, vetää sukat jalkaan tai oikeastaan tehdä yhtään helvetti mitään. 1600mg parasetamolia kumoaa häntäluun protestin ratsastusharrastusta vastaan kuitenkin tarpeeksi hyvin.

Kun kerta kysytte niin se tapahtui kun tein GP-tason laukkapiruettia. Voisi kuvitella, että C/B-tason junnuryhmäläinen täti putoaisi noustessaan satulaan kömpelösti ja säikäyttäessään hevosen läimäyttämällä jalan tämän lautasille. Voisi kuvitella, että suoraan siitä laukkaan karauttavan hevosen selästä se täti lensi. Mutta miettikää vain sitä laukkapiruettia. Se se oli. Joku ylpeys täytyy tädilläkin olla. Mitä todellisuus muka on? Foucault sanoisi, että se kelluu.

Minun häntäluuni soisi kelluvan. Sen pitäisi kunnioittaa minua ja mahdollistaa liikkumiseni eikä ottaa nokkiinsa. Se on surkastuma. Ihan kliinisen virallisesti ’surkastuma’. Surkea luu jonka ei pitäisi tehdä oloaan tiettäväksi yhtään mitenkään. Sen yksi tärkeimpiä tehtäviä on iskunvaimennus. Hoitaisi hommansa, perkele, eikä jäisi märisemään jälkeenpäin, että oli vähän liian kova isku hei.

Mutta tiedättekö kenen häntäluu kelluu ja hyräilee ja keittää omistajalleen matchalattea, laulaa oodeja ja leipoo macaroonseja? Rosi Braidottin. Minulta pyydettiin tänään lyhyttä esittelytekstiä itsestäni syksyn keynote-luennoitsijana australialaisessa konferenssissa ja malliksi lähetettiin Rosi Braidottin vastaava saatesanoilla ”Something like this would be great, thanks!”

”Rosi Braidotti has a BA (honours) Australian National University, 1978; PhD Cum Laude, Université de Paris, Sorbonne, 1981; Senior Fulbright Scholar, 1994; Honorary Degrees University of Helsinki, 2007; University of Linnköping, 2013; Knight in the Order of the Netherlands Lion, 2005; Honorary Fellow of the Australian Academy of the Humanities (FAHA) 2009; Member of the Academia Europaea (MAE), 2014; Distinguished University Professor and founding Director of the Centre for the Humanities at Utrecht University”

Ja tuossa, naiset ja herrat, oli vasta ensimmäinen kappale. Luitte oikein. Ri-vitun-tari! Ritari. Minun pitäisi luennoida ritarin kanssa. Ritarin jälkeen. Saatan vedota häntäluuhuni ja perua.

”The Hip Bitch has an upset tailbone (os coccygis) following a grand attempt to mount a horse, 2016; Senior chicken whisperer par excellence, 2015; Honorary appearances in many places, 2010-2016; Generally a harmless and nice person with a slightly dysfunctional family, 1977-2016; Member of the Mothers against Children United (MC United) since 2005; KNIGHT in the order of I-am-more-cold-resistant-than-Rosi-Braidotti-ever-was Order of the Northern Ostrobothnia Region.”

Seisoin tänään päiväkodin pihalla liian vähissä vaatteissa räntäsateessa kaksi tuntia ja ajattelin ritariutta. Ritaruutta. Ritarisuutta. Kitarisoja minulla ei enää ole, ne leikattiin kun olin neljätoista. Päiväkodin aikuiset ja lapset olivat tyytyväisiä siihen, että tutkija toi mukanaan välineitä. Kukaan ei kysynyt sen tarkemmin mitä tutkin. Välineet tietysti tekevät työt – eikä perse! Go GoPro-kamerat! Kiitos 2016.

 

Advertisements

One comment

  1. Siellä sun rattastuspaikan lähellä on tehokas apu tippumavammoihin 😀 osteopaatti, Multaheikiltä vielä vähän etteempäin ja oikialle, kannattaa käyä!!

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s