Glamourmatkaaja

Jos se hävettää, se pitää kirjoittaa. Vaihtoehtoisia seurauksia on kaksi. Kirjoittaessa joko huomaa, ettei ole mitään hävettävää tai sitten toteaa, että elämänsä on pakko järjestää vastedes niin että häpeää aiheuttanut tilanne ei enää koskaan toistu, että häpeä on aiheellista. Nyt on kyse jälkimmäisestä.

Kun kysyttiin niin tärkeänä vastasin, että kiitos järjestäkää te matkani konferenssiin. Että minä en nyt jouda. Ja että ei muita toiveita kuin etten olisi kotoa poissa kovin kauaa. Totta kai olisin joutanut. Mutta kukaan ei koskaan varaa minulle matkoja ja hotelleja. Halusin tietysti olla tärkeä. Sain matkaliput. Tuli fyysisesti huono olo kun huomasin, että niiden mukaan lentäisin pikkuisen Suomen sisällä lyhyen matkan kahdella lennolla – kahdella yhteen suuntaan eli yhteensä neljällä – pisteestä A pisteeseen B ja takaisin. Liput tipahtivat sähköpostiin. Niitä ei voinut enää perua. Itsepä en ollut kieltänyt lentojen järjestämistä. En ollut käsittänyt, että paikkaan B on edes mahdollista lentää.

Olin menossa keynote-puhujaksi. Puhumaan vastuullisesta, ympäristöä ja kanssaeläjiä huomioivasta elämästä. Oli vain oikein että kärsin lentojen ajan: olin unohtanut särkylääkkeet kotiin ja häntäluu oli sitä mieltä, ettei istuminen ollut ollenkaan hyvä ajatus. Istuin nahkapenkille ja kiinnitin turvavyön. Joku keski-ikäinen nahkatakkinen mies oli ottanut ikkunapaikkani. Annoin olla. Hyvä kärsiä vielä senkin verran. Mies istui tarpeettoman leveästi ja ropeloi penkkiään, siirteli ahteriaan ja puhisi. Harkitsin paikan vaihtamista kun hän viimein sanoi ”Sulla taitaa olla mun turvavyön toinen puoli”.

Totta. Olin istunut omani päälle – solki oli jäänyt tunnottoman oikean reiden alle – ja napannut vierustoverin vyön omakseni. Se olin minä, joka oli hankala vierustoveri. Miltä olisi itsestä tuntunut pyytää toisen ahterin alla hautunutta turvavyötä takaisin? Kaikkea sitä. Lentomatkustuksesta on hävinnyt kaikki glamour kun tämmöisiä naisia voi joutua sietämään matkaseurana. En puhunut miehelle mitään koko lennolla. Yritin myös poistua hänen elämästään nopeasti jonka seurauksena löin pääni käsimatkatavarahyllyyn. ”Olen tottunut lentämään suuremmilla koneilla”, olisi pitänyt sanoa viileästi. Olen tottunut olemaan vielä tätäkin suurempi ympäristörikollinen.

Itä-Suomen kaupungin Vaakunasta oli minulle valittuna ylimmän kerroksen nurkkahuone. Kolkko ja järkyttävän iso. Kylpyhuoneessa haisi viemäri. Kaikki meni edelleen juuri kuten ansaitsinkin. Lopetan nyt raporttini täältä tähän. Ryhdyn luennoimaan hetken päästä, mutta sovitan tätä matkaa vielä kauan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s