Männikön aikamiespoikanainen

Takapihan Alpo-jänis tuli syömään lintujen kauroja ihan keittiön ikkunan alle. Se näki minut ikkunasta, kohotti päätään ja käänsi korviaan, mutta jatkoi syömistä. Minun olisi pitänyt oikeastaan mennä vessaan, ja kahvikin kylmeni mukissa. Mutta seisoin vartin ikkunan ääressä ja katselin Alpoa. Se on asunut tässä lähellä jo kolmatta vuotta. Näen sitä talvella, usein iltalenkillä koirien kanssa. Se saattaa seistä keskellä pyörätietä ja katsella vaan. Jos katsoo oikein tarkkaan, näkee kuinka sen uloshengitys nousee ilmaan huuruna.

Minä ymmärsin ensimmäistä kertaa, että esikoinen on elävä olento kun kärräsin häntä Vallilassa pikkupakkasessa ja vaunuista nousi hengityshuuru. Siinä uloshengitetyssä ilmassa, joka muuttui lämpötilaeron vuoksi hetkellisesti vesihöyryksi, materialisoitui pienen ihmisen elävyys.

Alpo tulee pihaan yleensä illansuussa ja syö sille jätettyä kauraa. Aamulla käpälänjäljistä voi seurata mitä reittejä se tykkää kulkea. Nytkin se jatkaa matkaa aidankolosta naapurin puolelle. Se on vanhempi asukas kuin perhe, joka on aloittanut talon rakentamisen naapuritontille. Siinä tontilla oli ennen lähimetsä. Sieltä löytyi kerran kuolemaisillaan oleva vanha jänis. Puoliso lopetti sen kirveellä.

Kroatialaisen talon parvekkeella on peippoja pienissä häkeissä. Niin pienissä, että ne mahtuvat käännähtämään, ei paljon muuta. Ne laulavat. Kaupan edessä ulkona on pyöreä lasikulho, jossa ui iso kultakala. Ui ja ui, ympyrää. Mietin minkälainen ihminen voi katsoa, ja todennäköisesti vielä iloita siitä kuinka toinen elävä olento on vanki. Lyö päätään lasiseinään ja siipiään kaltereihin, näkee sinne minne kaipaa, muttei pääse. Sille ihmiselle toisen elävän täytyy olla vain esine tai asia jota voi näyttää ja käyttää, eikä oikeasti elävä, sillä muutenhan hän olisi julma sadisti. Sellainen ihminen ei varmasti ole nähnyt peipon hengityksen huuruavan. Saati jäniksen, tai lapsen.

Vien matkan jälkeen hevoselle valkosipulia ja puolukoita. Happamista puolukoista se ei välitä, mutta hetken päästä sen hengitys haisee valkosipulilta. Tallikissa on vetelä ja pehmeä; pellon yllä muuttaa neljä joutsenta takaisin pohjoiseen. Pulunpoikaset tuntuvat raskailta ja lämpimiltä, eivät enää mahdu kämmenelle. Emoilla on jo uudet munat, jotka vaihdan pieniin valkoisiin kiviin. Astan niska tuoksuu Astan niskalta ja kourallinen kuivattuja jauhomatoja häipyy kanojen nokkiin.

Kävin matkalla ystävien kanssa kaipaamassa kotiin. Matkalle lähti jonkinlainen osa minusta. Kynsien alla kulkivat mukana sinnikkäät mustat vanat, mutta kotiin jäi suurin osa. Säikeitä risteili Euroopan yllä. Mustia ja valkoisia karvoja, kuolaa, lantapaakkuja, märkiä pusuja, koiranhengitystä, sulkia, jouhia, epiteelipölyä, hirnumista, haukkumista ja liverrystä. Takapihalle jäivät Alpo sekä harakat jotka olivat edelliskesänä leikkineet Otto-variksen kanssa. Jätin kotiin puolison, joka ei olisi jaksanut olla olemassa. Jätin ihan kaikki rakkaat sille ihmiselle, joka ei juuri silloin olisi jaksanut pitää huolta muuta kuin omasta hengityksestään.

Kun käy poissa omasta monilajisesta arjestaan, muuttuu enemmän ihmiseksi – yksilajisemmaksi. Huomasin, että se väsyttää ja turhauttaa. Paluu sellaiseen kuhinaan, jossa itsen rajapinnat häviävät iloisesti pölykarvaiseen pilveen ja kainaloon hakeutuvat kaikenlaiset olennot, on levollista. Ihmisenä olen väsynyt ja tylsä, yhtenä eläimenä toisten joukossa olen iloisempi, puheliaampi ja lempeämpi. Puoliso pääsee mökille ja metsään, minä palaan meluisaan sotkuun ja uppoan siihen hyvän kauramaitokahvin kanssa.

Onko ihminen epäsosiaalinen erakko, jos elämä on täynnä keskusteluja ja mielekästä puuhaa toisten erilajisten kanssa? Ovatko eläimet vain ihmisten korvikkeita Esko Männikön kuvaamissa pohjoisten aikamiespoikien elämässä? Karitsoja ja suomenpystykorvia naisten ja lasten puuttuessa? Minä en ole koskaan osannut katsoa niitä niin.

Advertisements

2 comments

  1. Voi vitsit mikä ihanuus löytyi! Kiitos sydämeni pohjasta nauruista ja itkuista. Luin kaikki tekstisi muutaman päivän aikana. Ja palaan varmasti takaisin. Sydän.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s