Keskiaikaperhe

Radiossa mainostetaan vinkkejä siitä kuinka lasten säästöt kannattaa sijoittaa. Enkä kuuntele edes Radio Suomea tai Radio Kokoomusta vaan Bassoradiota. Basson kuulijakunta on joko vaihtunut tai ajanut aikuisten keski-ikäiskaistaa ohitseni. Meidän lapsillamme on näennäisiä säästöjä. Homma toimii niin, että siirrämme aina lapsilisät, vammaistuen ja jotakin pientä lasten tileille palkkapäivänä, mutta loppukuusta nostamme tileiltä yleensä aika lailla saman määrän, kattamaan kaikenlaisia menoja. Näin tuntuu siltä, että lapsille säästetään, vaikka tileillä ei oikeastaan tapahdu pitkällä aikavälillä yhtään mitään.

Lasten tileiltä käytetään rahaa auton huoltoon ja polttoaineisiin (koska lapsia kuljetetaan terapiaan, mökille ja harrastuksiin), asuntovaunuun (lapsethan ovat mukana lomilla), matkoihin (täytyyhän lasten joskus päästä) ja hevoseen (lapsilla on mukavaa kun äiti on tyytyväinen). Yritämme kyllä kasvattaa lapsia rahan säästämiseen. Isompiin hankintoihin täytyy säästää rahaa tekemällä ylimääräisiä kotitöitä, viikkoraha on pieni, mutta vastikkeeton ja sen säästöön siirtämisestä maksetaan korkoa. Lainaa myönnetään äitipankista harkinnanvaraisesti ja lainaehdoista sopien. Mutta lapsia ei oikein innosta säästäminen. Pitkäjänteisyys puuttuu ja työn tekeminen ottaa päästä – sellaisen työn, joka ei ole mieluista. Droneen säästäminen loppuu siihen kun pitäisi imuroida taas vaikka imuroi kolme päivää sitten edellisen kerran. Haudomme täällä todellisia unelmatyöntekijöitä tulevaisuuden markkinoille.

Lentokoneessa apteekkariyrittäjä päivitteli vierustoverilleen kuinka kauheita nykyajan nuoret farmaseutit ovat. Kun he mielellään tekevät töitä vain sen verran, että pärjäävät, eivätkä välttämättä siis edes täyttä päivää. Että miten joku kehtaa olla tekemättä töitä niska limassa, kehtaa pärjätä vähemmällä – ja nautiskella vapaa-ajasta! Puistattavaa kerrassaan. Pitää muistaa lapsille vinkata, ettei farmaseutiksi kannata opiskella. Tai todennäköisempää on, ettei heille tarvitse vinkata mitään koska he eivät opiskele kuitenkaan. He ovat kasvaneet kahden näkymätöntä työtä tekevän vanhemman kanssa. Heistä näyttää, että raha tulee tilille ihan vain sillä, että istuu pöydän ääressä ja naputtaa konetta. Että pitääkö sitä nyt sitten oikein vuosikaupalla opiskella.

He ovat kasvaneet myös sellaisten vanhempien kanssa, jotka tekevät työtä, josta nauttivat. Heistä näyttää siltä, että työnteko on vain pelkästään mukavaa – niin kivaa, että sitä haluaa tehdä illat ja viikonloputkin – ja siitä hauskasta vielä maksetaankin.

Meillä ei ole säästöjä koska kaikki rahat menevät koko ajan. Koska entä jos säästäisi vuosikaupalla, mutta kuolisi ennen kuin ehtii tehdä rahoilla mitään. Se ei tietysti ottaisi päästä, jos kuolisi yhtäkkiä. Mutta jos sairastuisi ja hiipuisi hiljalleen, tilillään vaikka kymmenentuhatta euroa, joita säästäessä olisi lykännyt eteenpäin vaikka mitä kivaa. Niin se voisi ketuttaa. Toisaalta, jos sairastuisi yhtäkkiä ja tarvitsisi kymmenentuhatta euroa kokeelliseen hoitoon, joka saattaisi parantaa, niin ottaisi sekin päästä, että piti ostaa asuntovaunu ja käydä Italiassa. Niin että ei voi tietää. Eikä meillä ole säästöjä siksikään, että emme me oikein keksi mitä meiltä puuttuisi. Mitä varten pitäisi erityisesti säästää. Ikuinen naiivi optimismi katkoo pahaan päivään varautumisen ajatukselta siivet napakasti. Ei meille mitenkään käy!

Joskus tuntuu, että tämä on ihan holtiton ja epäonnistunut perhe. Kun astuu meidän ovesta putoaa ihmisen evoluutiossa ja kulttuurihistoriassa muutaman kymmenen tuhatta vuotta taaksepäin. Aikaan, jolloin ihmisten piti keskittyä taistelemaan ja puolustautumaan, syömään ja tulemaan toimeen toisten eläinten kanssa. Aikaa ei jäänyt mihinkään mikä ehtisi kumuloitua sivistykseksi tai kulttuuriseksi pääomaksi. Kaikki energia meni arjesta selviämiseen. Meille voisi tulla keskiaikaiselle elämysmatkalle. Vähän kuin Kanarian saarten ritariturnajaisiin, meille voisi tulla istumaan olohuoneen nurkkaan ja aistimaan selviytymisturnajaisten tunnelmaa. Täällä lentää kirosanojen lisäksi välillä virvelin siiman päähän sidottu myyrä (loukkaantuneen lapinpöllön pyydys), toisinaan ihmisen pissa, koiran oksennus ja koko ajan lintujen kakka ja siemenpöly. Hevosen hiki leviää ilmaan joka puolella kuivavista loimista, joten turnajaisten kosteanhomeinen hajumaisema on taatusti autenttinen. Kukaan ei käyttäydy kovinkaan sivistyneesti ja kaikki taistelevat viimeisestä kalapuikosta koska ruoka-aikoja ei ole ja ruokaa tehdään jos joku ehtii.

Sitten kotimatkallaan elämysmatkailijat voisivat kuunnella radioistaan sijoitusvinkkejä lasten säästöille ja kaasutella keski-ikäisten Basso-ohituskaistaa menemään. Tietysti turnajaismatka olisi ollut heille hintava, ja lopulta myös meidän lasten tileille alkaisi kertyä säästöjä. Ellei sitten rahoja käytettäisi heti jonkun suon ostamiseen ja suojeluun mikä olisi ehkä todennäköisempää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s