Kemikaaliblogi

Laukkaan juuri hiekkatietä kun taskussa soittaa poliisi. Tiputan raville ja ehdin nähdä, että puhelin ei näytä soittajan numeroa. Se on yleensä poliisi. Puoliso on työmatkalla ja isompi lapsi yksin kotona. Tallilla soitan lapselle ja selviää, että poliisi oli käynyt viemässä loukkaantuneen koppelon hoitoon ja lapsi oli opastanut minne sen voi laittaa. Näin tämä käy, mietin.

Kotitien pari uudempaa naapuria ihmettelevät varmasti miksi poliisi tekee meille niin paljon kotikäyntejä. Neuvovat lapsiaan pysymään kaukana ”siitä talosta”. Vaikka minä kyllä neuvoin lastani miettimään haluaako hän alkaa uusia naapureita, jos perheen lapset nimittävät häntä neekeriksi senkin jälkeen kun hän on pyytänyt lopettamaan ja kertonut, että se loukkaa. Aivan ensimmäinen reaktioni oli kieltää häntä menemästä. Heti perään totesin, että en toki kiellä vaan lampsin jututtamaan lasten vanhemmat. Senkin aikeen pyörsin ja totesin, että parhainta olisi jos hän kutsuisi naapurin lapset meille niin voisin nätisti jutella asiasta. Mutta lapsi kieltäytyy. Kavereita on niin vähän, että hänen mielestään pitää vain kestää se, että sanotaan neekeriksi. Jonka jälkeen minä pongahdan välittömästi takaisin sille vaihteelle, että kiellän häntä kategorisesti menemästä enää naapuriin. Hän ei ymmärrä sanaa ”kategorisesti” ja aikoo mennä kumminkin.

Eläinfysiologian emeritusprofessori tulee auttamaan koppelon kopeloinnissa. Linnulla ei ole selkeitä murtumia, mutta se ei jostakin syystä varaa painoa jaloilleen ollenkaan. Sen toisessa jalassa on pinkki maalitahra. Olen varma, että naapurin neekeriksihaukkujalapset ovat ampuneet koppeloa paintball-aseella. Pahat, ilkeät, hirveät hirviölapset tekevät juuri tuollaista. Pienempi lapsi kertoo, että kaikki sen talon lapset – viisi poikaa – vielä kiroilivatkin lakkaamatta. ”Silleen äiti, että joka toinen sana oli kirosana”. Pöyristyn lisää. Vaikka olen sinä päivänä itse menossa jo viidennessä lasten kuullen sanotussa kirosanassa. Viisi päivää ruutukieltoa – anteeksi dekaani, ei tule nyt töistä mitään, tuli kiroiltua kotona. Ruutukielto.

Kaunis koppelo makaa mahallaan. Makaa ja syö puolukoita, auttaa pakkasen tyhjentämisessä uutta marjakautta varten. Professori ja minä päädymme siihen, että lintu ei ole liian kipeä ja voimme seurata rauhassa palaako sen jalkoihin toimintakyky. Hänellä on mukanaan injektioruisku ja ainetta, jolla olisi voinut lopettaa linnun. Mutta hän on haluton siihen ja tyytyväinen, ettei ruiskulle ollut käyttöä. Hän kertoo, että hänen omallatunnollaan on liian monta koe-eläinlintua, jotka hän on joutunut lopettamaan. Liian monta. Että hän ei mielellään keräisi enää yhtään enempää. Kapsahtaisin kaulaan jos olisin joku toisenlainen ihminen.

Käyn maatalouskaupassa ostamassa linimenttiä hevosen jalkoihin. Mietin maksanko hölmönä pelkästä etanolivedestä ja että imeytyyköhän aine oikeasti mihinkään muualle kuin mielenrauhaani. Lenkitän koirat, vien lisää puolukoita koppelolle, haen Helmi-kanan sisälle ja sudin sen kalkkipunkkijalat paraffiiniöljyllä. Isommalta koiralta puhdistan hampaat Ascophyllum nodosumilla. Poistan isomman lapsen peukalosta tikun pinseteillä ja molemilta koirilta punkit korvien takaa, jonka jälkeen valutan niiden niskaan imidaklopiri-permetriinisekoitusta. Sinisorsapotilas saa herneitä ja kauraa.

Tallilla pelastan tamman toukokuisen raekuuron kourista ja oikein mukavan ratsastustunnin jälkeen suihkin sen polvet linimentillä. Kotimatkalla fleecetakin alla vasen käsivarsi alkaa kuumottaa. Kestää hetken ymmärtää, että olen epähuomiossa valmistanut itselleni hyvin toimivan linimenttihauteen. Ruutailin ainetta niin liberaalisti hevosen jalkoihin, että kastelin myös vasemman hihani. Fleecetakki hihan päällä muodostaa oikein pätevän hauteen ja ajelen kotiin vasen käsivarsi tulessa. Ihan ilmeisesti W-inkivääri-MSM-linimentti toimii. Alan katua sitä, että jätin sen tallille. Olisin voinut testata sitä leikatun jalkani polveen, joka on kategorisesti vähän turvonnut. Autossa vieressä istuva lapsi ei edelleenkään ymmärrä kategorisuutta.

Koetan selittää, mikä on Kantin kategorinen imperatiivi, jotta hän voisi pohtia haluaako aivan oikeasti alkaa naapurin lapsia. Saan vastaukseksi ”Kikkeli-kakka!” ja päättelen, että argumentointitaktiikkani on virheellinen.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s