Pylly tuulta päin, tamma!

Seuraavat kaksi viikkoa pidetään taas kaiteista kiinni, ettei tempauduta tuulen mukana merelle. Joskus tuntuu, että kaikki kivat asiat – kuten nyt koulujen loppuminen ja kesäloman alku – ovat meillä juuri niitä hankalimpia kohtia. Tänä keväänä erona on, että lapsi osaa itse jo sanoa, että ahdistaa ja pelottaa. Kesäloma tuntuu liian pitkältä. Elämästä katoaa yhtäkkiä rakenne. Taksi ei hae aamulla, samat tutut aikuiset ja lapset eivät odota koulussa, päivän rytmitys löyhentyy ja muuttuu. Liian paljon muuttuu. Lapsi on vaarassa kadota itseltään.

Aamulla kello 7.06: ”Nyt on kesäloman ensimmäinen virallinen päivä”
Hetken päästä, kello 8.20: ”Äiti montako päivää vielä, että alkaa koulu taas?”

Kesäloma-ahdistus purkautuu sinnikkäänä kaiken vastustamisena (en mene nukkumaan, en pese hampaita, en herää, en syö, en laita sukkia, en laita kenkiä, en lähde mihinkään, en pue vaatteita, en riisu, en ole hiljaa). Se näkyy konfliktihakuisuutena, perheenjäsenten provosointina ja erityisesti äidin haukkumisena. Äiti ottaa vastaan ja kantaa sen, että lapsella on hankala olo. Äiti täytyy saada suuttumaan keinolla millä hyvänsä, jotta Liian Iso Ahdistus siirtyy äitiin ja pois lapsesta. Selitän tätä lapselle, joka jo osaa kuunnella ja ehkä ymmärtää. Kerron, että tässä menee vanhojen merkkien mukaan nyt pari viikkoa. Että kyllä minä kestän, ja hän myöskin. Ja että sitten helpottaa. Ja sitten alkaa oikea kesäloma. Ei vielä.

Lapsi toteaa, että hän voi kyllä tappaa itsensä tai karata, että kaikilla olisi viimeinkin helpompaa. Hän kysyy, että eikö olekin totta, että hänen takiaan muilla on melkein koko ajan hankala olo. Enkä minä valehtele. Koska hän tietäisi että valehtelen. Olen luvannut olla rehellinen. Kerron, että on aivan totta että meillä olisi hyvin erilainen perhe ja elämä ilman häntä. Kerron että olisi helpompaa ja vähemmän itkua ja huutamista. En lisää sitä, että ”Mutta sinä tuot meille myös iloa ja olet opettanut meille rakkaudesta enemmän kuin kukaan muu”. Ei lapsi sitä halua kuulla, se kuulostaa hänestä kuulemma selittelyltä. Sanon sen sijaan, että nyt on vaikeaa, ja kyllä, olisi helpompaa ilman sinua, mutta kukaan ei lähde mihinkään koska rakkaus ei lopu siihen vaikka väsyttää ja vituttaa.

Hieman eri tavalla toimivien lasten perheet kääntyvät usein sisäänpäin, sanotaan. Ja heitä yritetään saada takaisin normaalien perheiden pariin. Perheinkluusio! Mutta minulla ei oikein ole aikaa sellaiseen. Enkä tiedä kaipaako lapsikaan sitä. Hänelle kaiken pitää pysyä samanlaisena ja kaveriseurasta parhainta ovat toiset sellaiset lapset, joille maailma on joskus vaikea paikka.

Tänä keväänä on muutenkin erilaista. Asiat hetkauttavat yllättävän paljon vähemmän. Enkä keksi siihen yhtään mitään muuta syytä kuin pienen tummanpunarautiaan tamman.

Minä luulin, että haluan oman hevosen siksi, että voisin ratsastaa enemmän. Ehkä ajella silloin tällöin. Viettää lapsen kanssa mukavia hetkiä tallilla. Mutta sain jonkin sortin liittolaisen, joka on huimasti paljon enemmän. Eikä ole liian aikaista puhua ystävästä sillä tuttuja ollaan oltu jo kolme vuotta. Tamma on ihmeellisen tavallinen ja sinnikäs. Ja minua on alkanut kiinnostaa se miten siitä on tullut sellainen. Ja minkälainen se oikeasti onkaan. Mitä se haluaisi jos se saisi valita? Mietin mitä kaikkea se ihan tavallisena suomenhevosena edustaa ja millaiseksi se kaikki minut tekee ja tukee.

Tamma ei ole mukautuva kainalokaveri, en hae vastapainoa vaativalle lapselle ja puolisolle, minua ei kiinnosta hallita sitä. Se ei lohduta eikä kuuntele, ei minulla ole sellaiselle tarvetta. Se vain on ihan oma itsensä riippumatta sataako räntää tai purevatko paarmat. Pylly kohti tuulta niin ei lennä silmiin roskia. Jos joku ärsyttää niin voi purra. Ei tarvi niin kovasti miellyttää, mutta hyväntahtoinen pitää olla; kaikesta selvitään ja ollaan onnellisia ihan tavallisesta pihattoelämästä. Joskus päästellään laukkaa hiekkatiellä. Semmoinen suora tamma, suora ja mutkaton elämä vaikka mitä tapahtuu. Siksi tässä on ihmeellisen hyvä olla.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s