Paistopistetyöpäivä

Työ on ahdistanut jo pitkään. Kokonaisuudessaan varmaan toista vuotta, mutta akuutisti tämän kevään. En saa kirjoitettua enkä keskityttyä missään. Aina alkaa väsyttää ja itkettää, myös kotitoimistolla. Suoritin dramaattisen itseintervention ja pyöräilin aamulla yliopiston sijasta lähimarketin kahvilaan tekemään töitä.

Markettikahvilan kahvi on yllättävän hyvää ja paikka on tarpeeksi absurdi toimiakseen sellaisena kirjoitusympäristönä, joka ei aseta paineita vaan tuntuu vapaalta ja kevyeltä. Tuorepaisto-osaston uunit hyrisevät ja piippaavat, välillä kuulutetaan, että kassalle yksi voi myös maksaa ostoksensa. Kukaan ei odota, että kirjoitan – tällaisessa paikassa ei kai edes pitäisi kirjoittaa. Tämä ei ole sellainen kahvila, jossa syntyy seuraava Harry Potter. Tämä on ikkunaton, huonosti valaistu ison marketin peränurkka, jossa on tuoleja ja pöytiä. Näkymä suoraan leipäosastolle, jossa on menneillään ämpärikampanja. Koska ämpärit ovat suomalaisille erityisen rakkaita. Keräämällä kolme tuorepaistoleipää ämpäriin, saa leivät maksamalla kaupan päälle myös sen ämpärin.

Citymarketin kahvilassa pysähtyvät aamupäivän havainnointini perusteella lähinnä keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet. Juovat kahvia ja syövät munkin tai viinerin. Markettikahvila korvaa varmaan kylmäasemiksi muuttuneiden huoltoasemien kahviloita. Tai sitten huoltsikkakahvilamiehet ja Citymarketkahvilamiehet ovat eri joukkoa, eri ilmiö. Onko kukaan markettisosiologi tutkinut paistopistekahviloiden merkitystä vanhempien miesten elämässä?

Kahvilasta siirryin lopuksi työpäivää ulos. Pyörätien pientareelle, rekkojen parkkipaikan ja kaksitasoristeyksen väliin. Puistopihlajien ja voikukkien vierelle. Paikkaan, jossa ei varmaan kuuluisi istua, ainakaan lukemassa ja kirjoittamassa. Selän takana rekat peruuttivat piipaten ja vapauttivat ilmanpainejarruistansa suhisevaa ilmaa. Varikset tonkivat maasta matoja. Risteys jakoi autoja tehokkaasti neljään eri suuntaan ja pyörätien alikulun katveessa kävi keskenkasvuisia mopopoikia tupakalla.

Sain yhteisartikkelin hyvälle alulle, kaksi artikkelikäsikirjoitusta vertaisarvioitua ja monta sähköpostia vastattua. Luin kaksikymmentä sivua vaikeaa kirjaa. Ja päätin perustaa ulkoilma-akatemian. Tutkijoiden pihaton. Karsinoihin väsyneiden akateemisten ihmisten lähiölaitumen. Palasin Citymarkettiin ja ostin kolme leipää ja ämpärin. Pakkaan aamulla ämpäriin eväät ja lähden pyörällä töihin. Valitsen paikan sen mukaan missä olisi vähiten todennäköistä kirjoittaa ja lukea tutkimuskirjallisuutta. En malta odottaa maanantaita vaan teen heti seuraavan pihattotyöpäivän lauantaina, ehkä rautakaupan pihassa.

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s