Turparemmitappaja

Tamman poskessa on reikä. Niin iso, että se uhkaa kuolla verenhukkaan tai verenmyrkytykseen tai johonkin, mihin liittyy veri jollakin tavalla. Ostin uudet suitset epäsopivalla turpahihnalla enkä huomannut epäsopivuutta ennen kuin uin nilkkojani myöten veressä. Olin kai niin sokaistunut otsapannan bling-strasseista koko viikon.

Kuljin kotona pahalla tuulella ja itsesyytösten vallassa koko päivän. Pienemmälle lapselle nousi kuume, isomman lapsen tic-oireet pahenivat niin että hän pakkonaurahteli aivan jatkuvasti. Minä hätistelin lapsia kauemmas ja keskityin miettimään miten kukaan on ikinä saanut pysymään hevosta hengissä.

Luin ratsastajainliiton jäsenlehdestä, että hevosen satulan sovittaminen on tarkkaa ja vaikeaa ja että huono satula jumittaa selän ja katkaisee selkärangan ja hevonen kuolee. Kuolaimetkin tulisi valita tarkkaan tai leukaluuhun kasvaa piikkejä ja kitalakeen paiseita ja reikiä ja hevonen kituu ja kuolee. Jos itse ei istu tasapainoisesti koko ajan niin hevosen jalat hajoavat ja se kuolee. Jos hevonen saa liian paljon uutta tuoretta ruohoa niin se sairastuu yhtä aikaa sekä kaviokuumeeseen että ähkyyn ja kuolee. Jos se juo liian vähän se kuolee. Hevonen uhkaa kuolla aivan joka hetki; ei ole olemassa toista yhtä haavoittuvaa ja heikkoa eläintä.

Vaihdoin uimavesiä hanhenpojille neljättä kertaa, käsiruokin variksenpojan ja seurasin nuorten pulujen taitolentosilmukoita samalla kun totesin, että olen aivan selvästi kykenemätön huolehtimaan yhdestäkään eläimestä. Pienempi lapsi hortoili pihalle muistuttamaan, että on kuumeessa ja kaipaa hunajajuomaa. Vastasin, että kohta, aivan kohta – ei siihen kuole, mene takaisin sisälle ja odota vain rauhassa, tulen kohta.

Iltalenkillä koirien ja isomman lapsen kanssa osoitan lapselle metsätähtiä ja kysyn tietääkö hän mitä kukkia ne ovat. Ei kuulemma kiinnosta; hän ei ymmärrä mitä hyötyä kukkien tunnistamisesta on. Näistä geeneistä ja tällä kasvatuksella on tullut lapsi, jota ei kiinnosta oppia tuntemaan kukkia.

Sisällä lapsi on menossa nukkumaan ja pyytää minua luokseen sanomaan hyvää yötä. Kävelen huoneeseen kännykkä kädessä. Etsin tietoa epäsopivan turparemmin lisäksi vielä kaikesta muusta mihin todennäköisesti tulen tappamaan tamman; on tärkeää tietää mikä kaikki uhkaa. Lapsi toteaa, että olen kiinnostuneempi kännykästä kuin hänestä.

”Niin olenkin. Ei mua kiinnosta oikein lapset, mitä hyötyä muka on oppia tuntemaan lapsia?”
”No miks sä sitten hankit meidät?”
”En mä tiennyt, että te olette tommosia riiviöitä”

Lapsi onneksi naurahti.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s