Volvossa on Flow-esto

Skoda ohitetaan useammin kuin Volvo. Samasta vauhdista. Tai ei, Skodalla saa ajaa kymmenen kilometriä ylinopeutta ja se ohitetaan silti useammin kuin Volvo, jolla ajetaan täsmälleen rajoituksen mukaan. Tämä on empiirinen havainto, koeaikana kahdeksan viikkoa säännöllistä taajama- ja moottoritieajoa. Yksi ja sama kuski, punakeltaisiin lätkiin painetut rajoitukset, kaksi eri autoa – kaksi eri ohitusprosenttia.

Laadukkaana pidetyn merkkiauton turvallisuus ja taloudellisuus ei perustukaan mihinkään muuhun kuin ihimisten mielikuviin. Volvo on turvallisempi auto, koska se joutuu harvemmin riskialttiisiin ohitustilanteisiin vain koska on Volvo. Polttoaineen kulutus on maltillisempaa koska vauhdin voi pitää tasaisesti rajoitusten mukaisena vaikuttamatta hidastelevalta pikkuautolta. Skoda sen sijaan tuntuu yllyttävän ihmisiä ohittamaan, liian suurilla riskeillä. Skodakuskilla, jonka toinen auto on Volvo, kiehahtaa heti ja hän saattaa tallitiellä huutaa takapuskurissa kärkkyvälle, että ”Kato saakeli mittaria, ajan ylinopeutta, mikä vitun hinku on päästä ohi mutkaisella tiellä!”

Sen Skodakuskin auto on silloin huutaessa tietysti tyhjä, muiden tärykalvot eivät vaarannu. Ja se yrittää kyllä hillitä itsensä, mutta sitä ärsyttää ihan vietävästi. Siihen perustuu se, että Skodat kuluttavat enemmän polttoainetta eikä niitä pidetä yhtä turvallisina. Ratkaisu tähän löytyisi tietysti Skodakuskin korvien välistä. Pitäisi lakata välittämästä siitä mitä muut ajattelevat. Hidastaa kun joku on takapuskurissa, vilkuttaa oikealle että ”Ohita vaan!” ja tarvittaessa vaikka kiepauttaa bussipysäkille ja päästää Audit ohi. Vihellellä ja luukuttaa Bassoradiosta jotakin tulevan Flow:n artistia.

Se kannattaisi koska Skoda on nimittäin empaattisempi ja kivempi auto noin ylipäätään. Se päästäisi kuskinsa Flow-matkalle. Volvossa sen sijaan tuntuu olevan vakiona Flow-esto. Se on hankkinut itsensä omamekaanikolle niin monta kertaa puolen vuoden sisään, että hevosen oston lisäksi sen korjauskulut estivät tehokkaasti perheen vanhempien ainoan jokavuotisen yhteisen pikkumatkan Flow-festareille.

”Hei kiitos kivasta asunnosta Kalliossa Airbnb-Mirka, me joudutaan nyt kuitenkin perumaan se varaus.”
”Kaksi kolmen päivän Flow-lippua myytävänä!”

Ei se mitään. Eihän edellisestä kahdenkeskisestä viikonloppureissusta ole kuin vuosi. Ensi vuonna uusi yritys. Jos hevonen pysyy terveenä ja Skoda ja Volvo kunnossa. Ja sormukset sormissa! Vaikka puolisolla ei kyllä ole ollut sormusta enää aikoihin. Hän antoi oman kihlasormuksensa minulle sen jälkeen kun vaihdoin omani kanaan. Ne teistä jotka muistavat tarinan, voivat siirtyä nyt pois ruuduilta hoitamaan autojanne – Milloin viimeksi pesit ja vahasit autosi? Tiesithän, että autosi kertoo kaikille sen minkälainen ihminen olet?

Sitten se sormustarina parin vuoden takaa. Harmaa lempikana oli ollut hukassa jo kolme tuntia. Sitä oltiin etsitty joka paikasta: naapurien pihat ja lähimetsät oli kuljettu jauhomatopussia rapistellen ja koirien kanssa. Pensaiden aluset tarkistettu ja kanalan nurkat koluttu syyshämärässä taskulampun kanssa. Astaa ei näkynyt missään. Sitä kanaa, jonka olin sylitellyt lempikanaksi pienestä asti ja opettanut pyytämään ruokaa nokkasemalla kämmentä kahdesti.

Seisoin pihaportilla ja räpläsin hermostuneena sormusta sormessa edestakaisin. Totesin mielessäni, että antaisin vaikka kihlasormuksen jos Asta löytyisi. Sillä hetkellä tapahtui kaksi asiaa. Isompi lapsi huusi liiterin takaa ”Asta on täällä!” ja sormus luiskahti sormestani kukkapenkkiin. Asta oli piilotellut liiterin alla salapesässä. Se ohjattiin kanalaan ja koko perhe siirtyi penkomaan sormusta kukkapenkistä. Käsittämättömästi sitä ei löydetty, vaikka tiesin täsmälleen missä seisoin kun se luiskahti sormestani.

Sormusta etsittiin monena päivänä, ja vielä seuraavina vuosina kun perkasin penkkiä. Sitä ei koskaan löytynyt, ja puoliso antoi oman sormuksensa minulle. Ruostumattomasta teräksestä itähelsinkiläisellä konepajalla sorvattu sormus.

Kana on edelleen tallessa ja saa iltapusun joka ilta.

 

Advertisements

2 comments

  1. Hehheh! Meilläkin on pieni Skoda ja iso Volvo. Skoda tuntuu vetävän saksalaisia laatumerkeiksi miellettyjä autoja takapuskuriin, kolhuja kylkiin parkkipaikalla jne. Toisin kuin iso Volvo. Tätä olen myös ihmetellyt….

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s