Erityisen tuen painopeitto

Luuliko joku oikeasti, että tässä oli kaikki? Ilmeisesti tällainen parisuhteen ja perheen hajoaminen ei ole vielä ihan tarpeeksi. Onhan se aika tavanomaista. Laitetaanko vielä kerta kiellon päälle? Pari metriä markkinalakua kaupan päälle? Ai et halua? No ei se mitään, laitetaan kumminkin.

Pienemmän lapsen uusi opettaja on ollut koko syksyn vaikeuksissa lapsen kanssa. Lasta on alettu taas pitää kiinni, viikoittain. Jopa tunnin kerrallaan. Painopeiton alla, kolmen aikuisen ihmisen voimin. Tunnin ajan. Oksettaa. Opettaja kertoo lapsen kuullen meille, että seuraavana päivänä ei tarvitse tulla kouluun. Lasta ei puhutella nimellä. Sanotaan ”tulkaa hakemaan teidän lapsi pois”. Aikuisten kasvoilla ei näy muuta kuin inhoa ja pelkoa, avuttomuutta ja väsymystä. Lapsi näkee sen kaiken. Lapsi on päässyt tilanteeseen, jossa on saanut kolme – k o l m e – aikuista ihmistä avuttomaksi. Hän on voittanut kolme aikuista ihmistä. Hän on niin voimakas, niin paha, niin vaarallinen. Hänen turvanaan ei ole kukaan.

Lapsen kanssa pärjännyt edellinen opettaja vaihdettiin uuteen. Yritimme sinnikkäästi pyytää, että näin ei tapahtuisi. Että lapsi saisi jatkaa viimeinkin hyvän luottamuksellisen suhteen muodostaneen opettajansa kanssa. Mutta tämä ei käynyt rehtorille. Ei. Vaikka meidän ehdotuksemme oli käytännöllinen ja hyvä. Mutta rehtorin mielestä ”Kaikkien lasten on hyvä oppia kestämään muutosta”.

Uusi opettaja ilmoitti tänään, ettei pysty opettamaan meidän lastamme. Koulun alkamisesta on kulunut kolme kuukautta.

Kerroin opettajalle ja rehtorille, että nyt on aika kantaa vastuu kevään päätöksistä. Että minun lapseni ei tule kouluun ennen kuin hänelle on järjestetty paikka, jossa hän voi käydä peruskoulunsa loppuun sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat työnsä. Minun lapseni on vaativa. Erityisen vaativa. Mutta ei voi olla mahdollista, että hänelle ei löydy sopivaa koulua, sopivaa opettajaa, pysyvää ympäristöä. Se ei – voi – olla – mahdollista. Minun lapsellani on oikeus käydä koulua. Meille, eikä hänelle, voi sanoa, että kouluun ei ole tulemista.

Istumme puolison kanssa alas, soitamme lapsen terapeutille ja pyydämme mukaan palaveriin. Minä selvitän neljännen luokan opintosuunnitelmaa ja valmistaudun kotikoulun opettajaksi, oman työni ohella, toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Päätämme, että lapselta eivät muutu yhtä aikaa perhe ja koulu. Puremme hammasta ja jatkamme elämää samassa talossa, ystävinä. Kumpikin omaa erillistä elämäänsä puolittain ja ontuen aloittaen. Pienemmän lapsen tukena. Me olemme aikuisia. Me kestämme, vieläkin vaikka kestämisen ja jaksamisen piti jo hellittää. Siirrämme itsellemme helpottavalta tuntuneen erilleen asettumisen jonnekin tulevaisuuteen. Määrittelemättömäksi ajaksi.

Rutistan lasta ja sanon, että olemme äiti- ja isileijona.

Jakakaa tätä kirjoitusta, että se päätyisi oikeille ihmisille. En tiedä keitä he ovat. En jaksa selvittää. En enää käsitä että tällaista tapahtuu. Mutta jonkun tulee tietää, että Suomessa on mahdollista olla erityistä tukea ja pysyvyyttä tarvitseva syvästi traumatisoitunut lapsi, jonka tuki varhaiskasvatuksessa ja koulussa näyttäytyy jatkuvasti vaihtuvina aikuisina (kymmenvuotiaan lapsen kohdalla luku lähentelee jo kolmeakymmentä) ja tuntikaupalla painopeiton alle vangitsemisena. Suomessa on mahdollista, että erityisen haasteelliselle lapselle sanotaan, että kouluun ei tarvitse tulla.

Lapsi on pienryhmässä, jossa on neljä lasta, erityisopettaja ja kaksi avustajaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

4 comments

  1. Sinä urhea, sinnikäs nainen !
    sydän rutistuen luen tätä kirjoitustasi (ja aiempaa)
    Toivon sinulle voimaa jaksaa tämän kaiken – aivan kaiken elämän taakaksesi kasaavan kuonan yli !
    Ihailen suuresti taistelutahtoasi ja sitä sisua jonka voimalla kahlaat urheasti eteenpäin kaikesta huolimatta, suojellen sinulle rakkaimpia.

    Liked by 2 people

  2. Ystävän vinkistä tulin lukemaan kuulumisiasi. Jos haluat, niin ota yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni varmaankin näkyy sinulle? Mulla voisi olla jotain vinkattavaa siitä, miten voitte toimia.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s