Postin palvelurepertuaarin laajennuksista

Ihan tavalliselta työntekijältä vaikuttanut nainen kuskasi pahvilaatikollista koiranruokaa rappusille ja huomasi ovessa roikkuvat hevosenkengät.

”En kyllä ikinä uskaltaisi ripustaa hevosenkenkiä väärinpäin! Kaikki onni karkaa talosta ja elämästä.”

Hän ehti vielä suositella koirien raakaruokintaa ennen kuin poistui tuiskuun pienellä valkoisella pakettiautolla, jonka ratti on väärällä puolella. Olen ymmärtänyt vasta paljon myöhemmin, että hän ei todellakaan ollut postinjakaja. Hän oli karmapoliisi. Kyllä, arvasitte oikein: ymmärsin tämän kuunnellessani toissailtana vanhoja cd-levyjäni. Kiitos Radiohead.

Cd-hylly jatkoi elämäänsä kodista poistuneen aikuisen uudessa kodissa, samassa jossa lapset ovat alkaneet opetella asumaan kolme päivää viikossa. Kaiken piti sujua siististi ja sovussa, mutta kahdeksan viikkoa on kovin lyhyt valmistautumisaika siihen, että kuulee – yhteisiltä lapsilta – että toinen aikuinen on jo uudessa ihmissuhteessa ja lapsetkin on otettu mukaan. Kahdeksantoista vuotta ei hetkauttanut kahdeksaa viikkoa enempää. Itse asiassa kahta viikkoa enempää. Siinä kohti osui paska tuulettimeen. Aika isosti.

”Hae apua ammattilaiselta”
”Käy sellaisella ’miten erotaan asiallisesti’ –kurssilla”
”Kai ajattelet lasten etua?”

Ja minä siihen, että kuulkaa – olen koko elämäni tehnyt kaiken niin kuin pitää. Ollut viisas ja harkinnut ja ajatellut aina muita ensin. Ollut kiltti ja kestänyt, toivonut parempaa olemalla hyvä, ja parempi, ja vielä vähän kiltimpi. Lohduttanut silloista puolisoa kun tämän monesko sivusuhdenainen on jälleen kerran jättänyt. Miettinyt, että sairastahan tämä on. Mutta jaksanut toivoa ja yrittänyt olla hyvä ihminen. Ajatellut niitä lapsia ja niiden etua. Niin, että anteeksi jo etukäteen kaikille: nyt tätä ei tehdä niin kuin jonkun muun mielestä kuuluisi.

Eikä sitä paitsi lasten etu varmaankaan olisi, että vanhempi, jolta on juuri kadonnut tasan puolet elämästä kestänyt ihmissuhde, suhtautuisi asiaan kuin robotti. Tämä vanhempi pyyhkii itkuräkää ja selittää lapsille, että juuri niin kuuluu ollakin. Ja sitten se vanhempi tekee iltapalaksi lämpimiä voileipiä ananaksella ja niistää lisää.

Suhtaudun skeptisesti uskomuksiin ja uskontoihin. Mutta olen ymmärtänyt, että se juuri saattaa koitua kohtalokseni. Ylimielisyys karmapoliisia kohtaan tarkemmin sanottuna. Virkavaltaa ei selvästikään saa vastustaa. Paitsi että perhe on revitty hajalle, joutuu lapsi vaihtamaan koulua tämän vuoden aikana – kahdesti. Ensin sairaalakouluun, sitten erityiskouluun. Hän itkee joka ilta sitä, että joutuu jättämään kaverinsa eikä tiedä uudesta koulusta mitään. Lastensuojeluviranomainen on tulossa kotikäynnille, ison sairaalan hoitava lastenpsykiari on jälleen vaihtunut, ja lapsen isällä on uusi kumppani joka ei ole uusi äiti, mutta lapsi ei ole ihan varma, että mikä sitten. Sain suuressa omaisuudenjaossa autokseni Volvon, mutta kävi ilmi, että siihen pitää tehdä korjauksia tuhannella eurolla ennen kuin se läpäisee katsastuksen maaliskuussa.

Ja tamma. Se asia, joka ei tähän asti horjunut mihinkään vaikka Perämeren pohjukassa herättiin jopa maanjäristykseen, on alkanut oireilla takajalkojaan. Vien sen klinikalle.

Millekään en mahda enää mitään. Käyn kuitenkin kääntämässä ovenpielen hevosenkengät oikein päin. Ei kai siitä haittaakaan ole. Opettelin tänään myös irrottamaan hevosen kengän. Hevosen jalasta. Ja naulaamaan sen uudelleen paikalleen, jopa kotkaamaan naulanpäät. Ja siitä tuli hyvä mieli.

 

 

Advertisements

6 comments

  1. En kehannu kommentoida tätä tuolla Facebookissa, koska kaikki mun läheiset ei ymmärrä kiroilun vapauttavaa vaikutusta paskassa paikassa. Mutta ohan tuo ny ihan vitun perseestä! (Hevonen tulee kyllä sellaseen kuntoon, että pystyt sillä harrastelemaan, ellet oo yön pimeinä tunteina päätynyt niin huonoon ratkaisuun kuin kilparatsastus.) Jos kaipaat vertaistukea hankaliin erokuvioihin, niin multa sitä saa #hauiksennäyttöemojitähän. Multa ei saa järkeviä neuvoja tunne-elämän ehjäämiseen, mutta tiiän, miten huoltajuusasiat kannattaa hoitaa juridisesti sekä käytännön tasolla. Lisäksi tunnen tosi hyviä asianajajia. Huoltajuutta jakaessa ei kannata olla liian kiltti, koska lasten etu ei välttämättä ole se, että vanhemmat on prikulleen tasa-arvoisia huoltajuusasioissa.

    ❤️

    Liked by 1 person

    1. Kiitos Ella! Kilparatsastus ei todellakaan ole tähtäimessä. Ja henkisesti olen varautunut myös maastakäsin puuhasteluun tai vaikka kärryttelyyn, hevosen ehdoilla mennään, ystävillä ei ole käyttötarkoitusta ❤
      Laitan joskus vertaistukiavunpyyntöä jos tarvin näissä kuvioissa, ennen uskoin etten tarvitsisi, mutta näköjään mistään en tiedä mitään enää.

      Like

  2. Olipa koskettavaa ja vangitsevaa luettavaa, kuten sun kaikki tekstit. Ei ole helppoja juttuja nämä erot.. Vaikea aluksi käsittää, miksi ja miten kauheasta yrityksestä huolimatta häviää taistelun. Mutta elämä voittaa. Ja yllättää! 😉 Tsemppiä ja kaikkea hyvää toivon teille nyt! Aika parantaa haavat, olkoonkin vaikka kuinka kliseistä.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s