Ruikuttava panda

Aika monesti kysytään keksinkö näitä juttuja vai tapahtuuko niitä oikeasti. Että mikä tässä autofiktiivisessa blogissa on sitä autoa ja mikä fiktiota. Itse toivoisin, että fiktiota olisi enemmän, mutta uskokaa tai älkää, joku suurempi voima kirjoittaa elämästäni tragikomiikkaa. Pyrkii vähintään Pulitzeriin, ehkä kirjallisuuden Nobeliin. Näitä juttuja ei. voi. keksiä.

Hevosen kengityksen opettelusta tulee hyvä mieli. Pyydän siis luonnollisestikin saada harjoitella lisää. Teen lähtöselvityksen seuraavan aamun työmatkalle, käyn ohjaamassa jatko-opiskelijaa ja siirryn tallille. Kärsivällinen tallinpitäjä ja vähintään yhtä kärsivällinen hevonen seisovat käytävällä kun poistan ja uudelleennaulaan kengän aivan melkein oikein ja ihan kokonaan (unohdan ainoastaan viilata naulanpäät ja kotkauksista tulee vaikeat painaa ja lopulta rumat).

Tarkistan kännykkäni ja huomaan, että Yle News on alkanut seurata minua Instagramissa (ei, tämäkään kohta ei ole fiktiota). Elämäni on ylittänyt uutiskynnyksen tai kenties olen elävä indikaattori siitä että kohta tapahtuu jotakin. ”Psst. Tuota naista kannattaa seurata, kohta räjähtää.”

Siirryn seuraavaan jalkaan, jonka kengän ensimmäinen naula menee kohdilleen täydellisesti, mutta toinen lähtee etenemään liian loivassa kulmassa. Huomaan asian tietenkin itse, mistä olen ylpeä, ja päätän korjata tilanteen. Vedän hohtimilla naulaa kaikin voimin takaisin ulos kaviosta. Jotenkin en kengityshuumassani ole ymmärtänyt, että kun jotakin tiukkaan juuttunutta vetää kaikin voimin niin se myös irtoaa vauhdilla. Vetäisen irtoavan naulan mukana hohtimet nuoren kengittäjän uhosta syntyvällä voimalla suoraan omaan silmäkulmaani.

Sulatan pakastimesta yksi kerrallaan pussillisen puolukoita, vadelmia ja herukoita paisuvaa silmääni vasten. Iltaan mennessä ymmärrän, että a) on valmistettava aika paljon marjarahkaa, ja b) työmatkalle on lähdettävä täysin violetinmustaksi muuttuneen toispuoleisen pandameikin kanssa. Harkitsen merirosvosilmälappua, mutta päädyn aamulla aurinkolaseihin. Tammikuun varhaisaamu on kuitenkin niin pimeä, etten voi käyttää laseja. Koetan aloittaa keskustelun jokaisen vastaantulijan kanssa, jotta voisin kertoa heille, että kyseessä on kengitysonnettomuus. Kaikki välttelevät minua.

Maamme pääkaupungin rautatieasemalla nuori mies pysähtyy kohdalleni ja kysyy kuka minua on vetänyt turpaan. Että pitäisikö asialle tehdä jotain. Kerron että tulin maalta kengittämästä hevosta, että elämä on vaarallista kaukana rajamailla. Hän katsoo silmääni tarkemmin ja toteaa huojentuneena, ettei mustelman muoto tosiaan näytäkään nyrkiniskulta. Se on varmaankin hänen erikoistaitonsa.

Kotona kerron lapsille tarinoita kaupungista. Siitä kuinka vaikeaa oli kun aivan kaikki katsoivat, eivätkä hymyillen vaan häivähdyksen inhoten. Silmää ei saanut piiloon, musta pandarengas oli levinnyt ja valunut jo koko turvonneelle poskelle. Kenellekään ei voinut selittää, että hei oikeasti olen oman elämäni sankari. Minut hylättiin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, vaihdettiin kliseisesti parempaan, mutta mitä siitä: opettelin kengittämään hevosen. Tiesin sen sijaan koko ajan, että minut nähtiin joko nyrkin ja hellan väliin joutuneena uhrina tai vaihtoehtoisesti varattomana kauneusleikkaukseen hinkuneena keski-ikäisenä naisena jolla oli varaa leikkauttaa vain toisen puolen silmäpussi ja roikkuva yläluomi.

“Ajatelkaa”, toistin iltasadun ydinsanoman lapsille: “Hylättynä ja väärän näköisenä ja kaukana kotoa. Kaikki tuijottavat. Ei voi paeta”. Pienempi lapsi mietti hetken – varmaan sitä oliko mahdollista, että hänen äitinsä, uravaiheeltaan jo apulaisprofessori, ymmärsi kaiken vasta nyt – ja sanoi sitten ”Äiti, tolta musta on tuntunut AINA.” Iso Panda häpesi ja asettui asumaan oman elämänsä Ähtäriin, jossa poseerasi uutistoimittajille ja jakoi elämänsä julkisesti kaikille kiinnostuneille.

 

Advertisements

One comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s