Nils Holgerson

”Äiti mitä tarkottaa hot?”
”No kuumaa”
”Niinku jos nainen on hot?”
”Ääää… ok, no sillon se on aika tosi ihana ja seksikäs”
”Ok”

(Huomaan Instasta Antti Holman uusia videoita ja ulvon naurusta hotellin vessapuheluille)

”Mikset mene naimisiin Antti Holman kanssa?”
”No vaikka siksi kun se on homo, se ei haluais mennä mun kanssa naimisiin vaan jonkun ihanan miehen, jonkun hot miehen. Mutta hei ihana kun ajattelet, että ääneen nauraminen korreloi naimisiin haluamisen kanssa!”
”Äiti! Ei se oo paha, jos joku on homo”
”No ei olekaan, mutta ei sen kanssa tarvi naimisiin mennä!”

(Kuunnellaan Leonard Cohenin Hallelujah, lapsen pyynnöstä – se on kuulemma niin dramaattinen)

”Isille ei voi sanoa, että me kuunneltiin tää”
”No miksei?”
”No haloo – joku hallelujaa, siis jeesuslaulu!”
”No ehkä isi kestää sen”

Uusteini-ikäisen äidin ja esiteinierityislapsen viiden minuutin kohtaaminen kahdensadan neliön talossa on aika kaikenkattava. Olen sinnikkäästi brändäämässä uusteini-ikää korvaamaan keski-iän. Kuka on koskaan kuullut puhuttavan keski-iästä ilman negatiivisia tai kliseisiä konnotaatiota? Keski-iälle täytyy palauttaa siihen kuuluva optimismi ja elämänjano. Se on tästä lähtien uusteini-ikä. Tai siltä se erityisesti tässä ensimmäisten Tinder-treffien kohdalla tuntuu.

Luterilaisen lihansyöjän navigaattori oli ilmoittanut pihassani, että ”Olet saapunut kotiin”. Ei ihan mitenkään kevyt aloitus tapaamiselle, jonka toinen osapuoli uskoo yliluonnolliseen. Edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt arviolta 33 vuotta. En muista ihan tarkalleen, koska keskityin silloin enemmän siihen mikä TaoTaon opetus oli minäkin sunnuntai-iltana, tai että putoaako Nils Holgerson hanhen selästä (ei se koskaan pudonnut koska sillä oli se naru). En laittanut vuotta mieleen siltä varalta, että uusteineinä kirittäisiin neljättäkymmenettä vuotta kiinni.

Uusteini-iässä ei enää pedata tulevaisuutta strategisesti vaan eletään nauttien siitä minkälaisen elämän puolivälissä sattuu olemaan – paskoineen ja helmineen. Ei ihan hirveästi enää jaksa pelailla, eikä halua tai ole tarvetta käyttää toisia elämänsä pelinappuloina. Lapset ja koti on mitä on. Uutena peukkusääntönä on, että jos illalla naurattaa edes kahta kolmesta niin päivä oli ihan tarpeeksi hyvä.

Uusteini-iässä toki ilmenee yllättäviä huolia ja käännekohtia. Mitä meemejä voi lähettää ihmiselle, jota ei vielä tunne kovin hyvin? Ja miten selittää uuden pankin pankkivirkailijalle, että tuntuu kamalan haikealta vaihtaa pankkia – suuren yksin otetun asuntolainan mukana katkeaa lapsuudesta asti jatkunut maalaispankkisuhde.

 

 

Advertisements

2 comments

  1. Hei!
    Tuntuu hassulta kirjoittaa tälläinen kommentti, jonka aion tähän nyt jättää. Olen seurannut blogiasi muutaman vuoden ja pidän kovasti. Olen luullakseni jokseenkin saman ikäinen kuin sinä, minulla on vammainen 8-vuotias lapsi ja parisenkymmentä vuotta jatkunut pitkä parisuhde, pitkä ystävyys, jollaista on vaikea pukea sanoiksi, vaikea myös ykskantaan nimittää parisuhteeksi. Minulla ei sentään ole kanoja, ei hevosta, ei myöskään hevosharrastusta (lapsella kuitenkin lonkkaongelmia ja leikkaus takana!)
    Nämä speksit halusin tähän laittaa, jotta tämä yhteydenottoni taustoittuu mahdollisesti ymmärrettäväksi.
    Surumielellä luin erokirjoituksesi ja sivusuhdeasiat, joihin viittasit nostivat itsellä palan kurkkuun. Lukuhetkellä asia ei ollut juuri silloin meillä ajankohtainen, ainoastaan se, että tiesin miehelläni olevan vahva halu laajentaa omaa elämänpiiriään ja taipumus kiintyä ihmisiin syvästi, joka toisinaan jo aiemmin johti meitä jokseenkin äärirajoille.
    Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että minä en pysty elämään rinnakkaisena jollekin toiselle ihmiselle. sellaiselle, joka on aivan uusi, kun minä olen vanha ja kulunut. Ja näin asia on hoidettu, suhteet eivät ole eskaloituneet sen kummemmiksi.
    Mutta nyt tuli eteen tilanne, jossa minun oli ihan pakko joustaa ja punnita omat ajatukseni ja tottumukseni uudelleen. Oli pakko päättää antaa tilaa miehen sivusuhteen olemassaololle. Näin siksi, että ajattelen, että kieltäminen olisi johtanut kuitenkin asioiden rikkoutumiseen jossain vaiheessa ja varsinkin katkeroitumiseen. Nyt tuntuu, että tietenkin tämä rikkoo meitä myös, mutta jotain voidaan kuitenkin säilyttää ja ehkä oppia itsestämme ja toisistamme paljon uutta.
    Teoriassa tuntuu, että pystyn tähän, mutta ihan joka hetki käytännössä ei välttämättä käy todisteeksi teorian paikkansapitävyydestä!
    Tasapainoilen luottamuksen ja pelon välimaastoissa, joka on aikamoista hetteikköä toisinaan. Pelkään, että kuitenkin tuo rinnakkaissuhde kehittyy niin suureksi, että se marssii perheemme yli ja jos niin käy, niin näin etukäteen ajattelen, että siinä tapauksessa olisi hyvä ollut paeta paikalta jo ennen sitä. Ja toisaalta mielessäni on mieheni oikeasti vilpitön halu säilyttää perhe ja pitää toinen suhde sellaisena, että nämä kaksi asiaa mahtuvat samaan maailmaan. Meillä on tosi hyvä keskinäinen ystävyys ja se saa minut myös luottamaan. Kuitenkin, toisaalta tilanne on meille molemmille uusi, ei voida tietää mitä tapahtuu, mihin päädytään. On paljon surua ja haikeutta, luopumista, tavallaan jäähyväisiä.
    Ja on toki ajatus mennä pariterapiaan, ei niinkään purkamaan kriisiä, vaan pohtimaan mitä tälläisen muutoksen kohdalla olisi hyvä tiedostaa ja millaiset asiat meitä mahdollisesti auttaisivat lujittamaan omaa suhdettamme. Ajattelen nimemonaan, että tämä on muutostilanne, ei niinkään kriisi (kriisi kuulostaa jotenkin liian riitaisalta kuvaamaan tätä tilannetta, jossa ei riidellä, vaan jossa asioita pohditaan hyvin perusteellisesti ympäri ja ympäri).
    Niin, halusin jakaa tämän asiani täällä, ihan siksikin että jakaminen näin aina hieman helpottaa, ja senkin vuoksi että kiinnostaisi kyllä kuulla mistä sinä olet saanut voimat rämpiä näiden soiden yli.

    Liked by 1 person

    1. Hei ja huimasti kiitos kommentista, joka on paljon enemmän kuin kommentti. Vastaisin mielelläni vaikka sähköpostitse, vähän vapaammin kuin täällä kirjoitan. Koitan osata onkia tuon kommentin tiedoista sähköpostiosoitteesi!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s