Diadeemi on otsaripa

Tänä kesänä löysin ristisanat. Eire on Irlanti, tulivuori aina Etna, lintuja ovat naakat ja lääketehdas yleensä Leiras. Kesän voi jakaa kahtia aika tarkalleen aikaan ennen ristisanaharrastusta ja sen jälkeen.

Alkukesästä yritin sinikkäästi olla sellainen äiti ja kumppani, joka on aika iloinen ja riittävän aikaansaava, pitää kotinsa suhteellisen siistinä ja auki kaikille. Semmoinen, joka laittaa ihan hyvää ruokaa, järjestää kivoja pieniä reissuja, joista kaikki tykkäävät ja viettää aikaa myös aikuisseurassa. Ajattelin, että siinä vasta rento suhtautuminen kesään. Ei mitään suuria suunnitelmia, mutta mukavaa puuhailemista. Että minä se vasta osaan rennon kesän – lähi-ihmiset varmasti nauttisivat.

Mutta aika pian paljastui, että omasta mielestä vaatimaton rimani oli Petri Keskitalon ennätysluokkaa. Ruoistani ei juurikaan tykätty – väri oli väärä, sivumaku oli väärä tai tuote oli väärä. Minä olin väärä. Kodin huomautettiin olevan sotkuinen ja likainen, reissuille ei haluttu tai ehditty lähteä tai jos lähdettiin niin lääkitys ei riittänyt tai ilmastointi toiminut. Pienempi lapsi jumitti kaupungilla, autossa, kaupassa, kyläpaikassa, suojatiellä ja helvetti soikoon huussissa ja keskellä järveä. Vähemmän meitä tuntevat ihmiset alkoivat vihjailla, että josko lapsi tarvitsisi tiukemman kurin. Niinpä takaisin palattiin aina riekaleinaja syvästi häpeissään, silloin kenties kahdesti kun kotoa johonkin päästiin.

Itsesäälin alhossani tulkitsin, että minä en kelvannut kenellekään, en edes kesälle. En vieläkään riittänyt tai ollut hyvä. Kohta kesä hankkisi rakastajattaren, joka osaisi kaiken paremmin.

Kun kesälomaa oli jäljellä kolme viikkoa, ostin heräteostoksena Citymarketista mökkireissulle ristisanoja. Kesäristikkoekstra – runsas ja helppo – vähän niin kuin minä. En ostanut ruokaa kenellekään muulle kuin itselleni ja omille lapsilleni (tervapääskyille toki jauhelihaa, ne nielivät kiitollisina ja kasvoivat), enkä huolehtinut yhtään kenestäkään muusta ihmisestä. Opettelin taas itsekkyyttä. Sitä joka oli jäänyt kolmannelle luokalle kun opettaja huomautti vanhemmilleni, että tyttärenne on hieman itsekäs ja päätin, etten enää koskaan olisi.

Luterilainen lihansyöjä aka possessiivisuffiksini oli yllättävän taitava ristikoissa ja teki niitä sellaisella pieteetillä, että olisi voinut olla vaarini reinkarnaatio. Se levollinen tuttuus, joka oli napannut jalat alta tammikuussa, juurtui entistäkin syvemmälle. Siitä eteenpäin emme muuta tehneetkään – melkein. Ja se riitti. Ja minä riitin siihen, että makoilin ja istuskelin terassilla ja katselin kuinka ruoho kasvaa eikä kukaan poimi marjoja tai tee raparperista mitään. Ristikko kerrallaan luovuin asioista, joita olin toivonut tai suunnitellut.

Tähän ei tule sellaista loppua, että olisin valaistunut ja tyytynyt vähempään – löytänyt sisäisen rauhan ja onnellisuuden luopumalla kiireestä ja odotuksistani. Edelleen on aika kiusallista, että kotona on koko ajan sotkuista, nurmikko on leikkaamatta ja lapsista tulee einesruokien ansiosta ensimmäiset korkean kolesterolin vuoksi kuolleet alaikäiset Suomessa.

Pienempi lapsi aloitti jälleen uuden koulun. Toisena päivänä ohjaaja soitti, että oli ollut tunnin kestänyt kiinnipitotilanne. Minä haluaisin olla se ihminen, joka ehtii poimia edes vähän marjoja ja tehdä niistä piiraan, tai saa leikattua nurmikkonsa. Koska nauttisin siitä, ja koska minulla on ikävä sitä. Mutta tällä hetkellä minulla on semmoinen lapsi, jonka rakastamiseen kuluvat melkein kaikki voimat joka päivä (hän ei yrityksistä huolimatta pysty olemaan isänsä luona käytännössä lainkaan).

Melkein kaikki voimat. Koska sitten kun lapset nukkuvat niin minä ja luterilainen lihansyöjä istumme terassilla ja täytämme ristisanoja myöhään. Eikä paljon muuta tarvita. Eikä kai ole onnekkaampaa, kuin että on löytänyt toisen, jolle se riittää ihan hyvin.

 

 

Advertisements

7 comments

  1. Moi! Oletko kuullut mapasta? http://suomenmapakeskus.fi Monissa kouluissa käytetään tätä. Kysyin eräältä rehtorilta, miten kiinnipitotilanteet menevät (yläkoulu). Niitä ei ole. Kyseiseen kouluun tulevat vaikeimmat sijoitetut lapset tältä paikkakunnalt, jossa he myös asuvat. En yksilöi paikkakuntaa, ettei se koulu selviä. Sanoisin, että siellä haastavimpia lapsia Suomessa.

    Liked by 1 person

      1. Sain koulusta viestiä, että kyllä heillä on mapa käytössä. Olisi pitänyt arvata, että meidän taistelijalapsi on immuuni sillekin 😀

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s