Pirullinen paine

Elämä on ollut taas vaikeaa. Erityisesti nukkuminen. Alkuviikosta heräsin kahdesti keskellä yötä. Ensimmäisen kerran takapuoleen pisti lakananmutkaan jäänyt Sheraton-hotellin mainosmustekynä. Heivasin kynän nurkkaan ja jatkoin unia kunnes seuraavan kerran kylkeä kääntäessä kainalokuoppaan ajautui musta permanent-tussi.

Mustekynän tulkitsin jääneen sänkyyn edellisen illan itsevarman ristikkorupeaman ansiosta. Tavallisempaa on, että tyynyn alta löytyy lyijykynä, mutta olin selkeästi ollut ylimielisellä tuulella ja käyttänyt mustetta. Permanent-tussia sen sijaan oli vaikeampi selittää. Sen löytymisen jälkeen kesti keskimääräistä kauemmin nukahtaa uudelleen. Näin unta, että oikean käsivarren mustasta korppitatuoinnista lähti väri.

Pari seuraavaa yötä nukuin oikein hyvin. Mutta toissayönä heräsin puoli kolmelta hikkaan. Omaan hikkaani. Nukuin onneksi yksin, sillä hikottelu aiheutti spontaanin ”Mitä vittua?” älähdyksen ja hervottoman naurunpuuskan. Kuka herää keskellä yötä omaan hikkaansa?

Haasteita on aiheuttanut myös ruotsalainen luottoratsuni Volvo. Se on ajaessa tärissyt ikävästi ja epäkeskosti. Jo toista viikkoa. Ja jo toista viikkoa olen ajatellut, että asfaltti varmaankin on epätasainen. Tai renkaan sisälle on juuttunut paakkuuntunutta nuoskalunta. Tai yksi kanoista. Aina kotipihaan päästyäni olen unohtanut asian, sillä se on kypsä tapa reagoida haasteisiin. Vähän kuin täyttäisi mustekynällä ristisanoja – jos menee pieleen niin sitä on turha itkeä, sen kanssa eletään eikä yritetä korjata. Todellisuutta on helpompi muokata kuin mustekynäkirjaimia karhealla halvalla painopaperilla. Poikkelo on ihan varmasti sana.

Torstaiaamuna luovutin. Olin kuljettanut lapsen terapiaan jälleen kerran yöhousut jalassa. Sellaiset mustat puoleen sääreen ulottuvat puuvillahousut. Välikausitakki oli harmaata villaa ja ulkona satoi vettä. Pysähdyin huoltoasemalle tarkastamaan renkaiden ilmanpaineet vaikka ajattelin, että oli jotenkin röyhkeää universumilta jos auton tärinä johtuisi renkaista eikä ympäristöstä. Oikeassa takarenkaassa oli tuskin ilmaa. Pumppasin ilmaletkun kahvaa pohjaan niin tehokkaasti ja kauan, yöhousuinen takapuoli ilmassa, että sateessa ohi kiirehtivä mies kysyi toimiiko pumppu ollenkaan.

”Toimii tämä! Se oli vaan tämä rengas heittäytynyt piruilemaan ja tyhjentynyt. Voitko kuvitella mikä pokka?”

Keskuspölynimurikaan ei enää ime kovin hyvin. Joku saattaisi ajatella, että säiliö pitäisi tyhjentää, mutta en minä siihen usko. Säiliössä on varmasti naapurin kissa tai imuriputkistoon on tungettu pankkiryöstösaalis. Jos vaan imuroin tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi niin on todennäköistä, että säiliöön imeytyy lumppukaupalla setelirahaa. Tai huonolla tuurilla kuollut kissa.

 

 

Advertisements

4 comments

      1. No kiitos! Hei, jos tuntuu että haluat kokeilla elämääsi itsekin niin ekat kaks viikkoa on nyt syystarjouksena ilmaisia, sen jälkeen vaan 19,90€/kk!

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s