E.T. kaipaa kotiin

Eilen nieleskelin kyyneleitä, mutta tänään oli aurinkoinen päivä. Ensin eilisestä. Kierrätin hevoseni selässä lasten isän uuden kumppanin lapsia ja tapasin tuon uuden ihmisen ensimmäistä kertaa. Mukava ihminen, ihania lapsia ja varmasti sopiva pari toisilleen. Minulle hänessä materialisoitui kuitenkin kaikki se, mitä minä en ole, minkälainen minun olisi pitänyt olla – ja miten en riittänyt. Ja miten sitä hierottiin naamaani vuodesta toiseen. Eikä illalla itkusta ollut tulla loppua. Olin halunnut tavata tallilla, koska tiesin, että hevonen auttaa pahimman yli. Se on ainut olento, jolle tunnun riitävän. Sen kanssa ei pelota. Sen kanssa olen rohkea.

Tänään oli kirkkaampi päivä. Minusta tuli tänään omaishoitaja. Sitä ennen kuitenkin kävin työterveyspsykologilla. Selitin neljässäkymmenessäviidessä minuutissa sen, mitä elämässäni on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin kaikesta kaiken yhdellä kertaa. Tähän mennessä olen pilkkonut haasteita osiin ja jakanut eri ihmisille erilaisia paloja. Kolmen vartin kohdalla hän pysäytti minut.

”Nyt on ihan pakko sanoa, että minua hengästyttää. Sinulla on ollut ihan kohtuuttomia tilanteita elämässäsi. Kohtuutonta kyytiä. Sanon tämän nyt paitsi ammattilaisena niin myös neljäkymmentäkahdeksanvuotiaana miehenä. Olen pahoillani.”

Olen aika huono ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. Tulkitsen ne aina niin, että ihmiset vain sanovat niin asemansa tai jonkun agendan vuoksi. Ehkä hän halusi asiakkaan. Mutta hän toisteli ihmetystään siitä kuinka hienosti erittelen asioita ”tertiäärisellä levelillä” (ajattelin, että hän varmasti tarkoittaa ekstraterrestiaalista, muttei osannut ihan lausua sitä. Terveystalon työterveyspsykologit ovat kuitenkin aika liukuhihna-ammattilaisia). Ja kuinka hämmästyttävää on, että kykenen suhtautumaan toisiin ihmisiin empaattisesti kaikesta huolimatta – näkemään kaikissa hyvää ja ottamaan huomioon monen ihmisen näkökulman samaan asiaan. ”Mistä se tulee? Miten sinusta on tullut tuollainen, koska ei tuollaiseksi synnytä.”

”Emminä tiiä!!! Olen varmasti ekstraterrestiaalinen. Mistä lie sikisin!”

Siitä aiheutuu tietysti sekin, että hajoan palasiksi maailman epäoikeudenmukaisuuksista. Siitä kun lähi-ihmisiä kohdellaan epäkunnioittavasti tai kun ihmisten lihanhimoa tyydyttämään kasvatettua elävää eläintä hakataan rautatangolla eteenpäin teuraslinjalla. Kun E.T. päätyy maahan, amerikkalaisen peruskoulun biologian tunnille, hän vapauttaa kaikki sammakot. Leikeltäväksi tarkoitetut eläimet. Ehkä psykologi viittasi siihen.

En käsitä konflikteja enkä niissä viihtyviä ihmisiä (siihen ekstraterrestiaalinen kyvykkyyteni asettua toisen asemaan ei ilmeisesti riitä). Minä olen ollut huono aloittamaan konflikteja eli riitauttamaan mitään. Jos joudun keskelle konfliktia käperryn palloksi ja huudan kädet korvilla, että lopettakaa. Saati sitten jos syytökset koskevat minua. Olisin surkein rauhanturvaaja ikinä.

Viime viikolla perjantaina minulle soitti vakuutusmyyjä. Hän tarjosi vakuutuspakettia ja kysyi milloin minulla olisi aikaa jutella paremmin. Katsoin kalenterista ajan, vaikken halunnut kilpailuttaa vakuutuksiani. Hetken päästä selvisi, ettei kyseessä olisi uusi soitto puhelimella vaan tapaaminen meillä kotona. Sanoin, että tervetuloa, vaikken halunnut että hän tulee. Lauantain ja sunnuntain mieltä painoi tuleva vakuutusvierailu. Tänään otin itseäni niskasta ja lähestyin miestä sähköpostitse. Kirjoitin viisi viestiversiota, joissa jokaisessa pahoittelin kovasti ja muotoilin erilaisia hyväksyttäviä melkein tosia syitä perua sovittu tapaaminen. Kunnes kuudenten viestiin kirjoitin vain: ”Haluan perua tapaamisemme.”

Minua koeteltiin heti. Sain paluupostissa vuolaan selityksen kuinka tapaaminen nyt kuitenkin olisi paikallaan, ja että voisin vaikka ehdottaa uutta aikaa jos tiistai olisi huono. Vastasin jämäkästi: ”Kiitos, mutta ei kiitos.” Onneksi hän ei soittanut. Sähköposti on meidän konfliktikammoisten kilttien ihmisten pelastus.

Päivän päätteeksi sain postia kaupungin erityispalveluista. Minulle, tai oikeammin lapselleni, oli myönnetty omaishoidon tuki. Toistaiseksi voimassaolevana. Istuin keskelle keittiön lattiaa ja itkin ilosta. Kahdesta syystä – tai oikeammin yhdeksästä syystä. Ensimmäiseksi siitä, että kotona tekemäni työ oli tunnistettu vaativaksi ja jatkuvaksi – se ei ollut enää näkymätöntä tai tavanomaista. Toiseksi, kolmanneksi, neljänneksi, ja niin edelleen – yhdeksänteen saakka: kaksi lattialämmitystermostaattia oli rikki, antenni oli rikki, keskuspölynimuri oli rikki, auton webasto oli rikki, ja ilmastointi oli rikki, ja kahdella luottokortilla oli yhteensä 2000€ velkaa. Ensimmäisen vuoden omaishoidon tuki ei riittäisi kaikkiin, mutta saisin ruksittua listan ainakin melkein loppuun.

Ja käytän tukea ehkä terapian jatkumiseen senkin jälkeen kun työnantaja ei enää suostu maksamaan vaan viestittää, että E.T:n olisi aika painua kotiinsa koska hän on hengästyttänyt muita liikaa.

 

 

Advertisements

One comment

  1. Olen usein miettinyt, miksi elämän haasteet jakautuvat niin epätasaisesti. Viimeksi, kun luin kirjaa uupumuksesta ja siinä raskaiksi asioiksi mainittiin auton rikki meneminen tai kurja kirje verottajalta. What? Enkä halua väheksyä rahavaikeuksia, tietenkään.

    Eihän se raskaan taakan olevaa ihmistä yhtään auta, että muilla menee yhtä huonosti. Joskus vaan kokee olevansa ihan eri levelillä muiden kanssa. Ei halua kertoa elämästään, koska muille tulee niin paha mieli. Tuntee itsensä kummajaiseksi.

    Mutta arvostan empaattisuuttasi. Ja haluasi kohdata exän nyxä lapsineen. Varsinkin, jos sitä “vääränlaisuutta” Sinulle aiemmin alleviivattiin. Siihen en itse ole pystynyt. Ja pidän jopa arvokkaana oppimanani asiana kykyä suojata itseni toisen myrkyltä ja henkiseltä väkivallalta.

    Voimia!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s