Väärin osallistuttu!

”Suomen koulutusjärjestelmä ei ole lapsia varten” totesin tiistaina yliopistolla kun pidin kurssia tuleville kasvatuksen alan asiantuntijoille. Tarkoitin provosoida tietysti karkeasti, jotta saisin aikaan keskustelua. En arvannut, että perjantaihin mennessä lausahdus ei tuntuisi enää ollenkaan provokaatiolta vaan olisi todistettu moneen kertaan.

Kyseessähän on kuntien, kaupunkien ja koulujen suhtautuminen kansainväliseen lasten ja nuorten mielenilmaukseen ilmastonmuutosta vastaan. Tempausta kutsutaan myös koululakoksi. Voisi kuvitella, että aikuiset – erityisesti kasvattavat ammattilaiset – hurraisivat joukolla: nyt monen vuoden kansalaisuuskasvatus viimein tuottaa tulosta!

Lasten ja nuorten osallisuuden ja aktiivisuuden tukemisesta sekä heidän kuulemisestaan nimittäin puhutaan paljon ja kauniisti. Siitä on säädetty laissa ja perusopetuksen opetussuunnitelmakin ottaa sen hyvin huomioon. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lasten halutaan kasvavan aktiivisiksi toimijoiksi yhteiskuntaamme. Jokaisten vaalien jälkeen ruoditaan huolissaan ja näreissään sitä miksi nuorten äänestysprosentti on kovin alhainen.

Mutta mitä tekevät koulut, sivistystoimenjohtajat, rehtorit ja opettajat nyt kun lapset ympäri maailman ovat järjestäytyneet, aikuisten tuella, osoittamaan mieltään asiassa, joka on heille tärkeä?

Heidät voi jakaa kolmeen kategoriaan, joista ensimmäistä edustaa selkeä vähemmistö. Omat esimerkkini ovat Oulusta, mutta näillä linjoilla on näytetty menneen kautta maan.

  • He valitsevat tukea lapsia toimintaan aktiivisesti. Koulun opettajat ovat mukana järjestämässä mielenilmaukseen liittyviä tapahtumia, lapsille annetaan mahdollisuus ilmoittautua tapahtumiin ja opettajat lähtevät mukaan.
  • He eivät kannusta, mutta antavat lapsille mahdollisuuden toimia, mikäli vanhemmat ovat samaa mieltä. Koululta ilmoitetaan, että huoltajan anomalla poissaololla voi olla koulusta pois ja osallistua mielenilmaukseen.
  • He kieltävät lapsilta mahdollisuuden toimintaan, vaikka vanhemmat pyytäisivät siihen erikseen luvan. Näin asia tulkittiin minun isomman lapseni koulussa. Talvikankaan koulun Wilma-viesti oli selkeä: ”…siihen (tapahtumaan) osallistumisen vuoksi ei voida myöntää hakemuksestakaan poissaoloa”

Sitten on vielä neljäs kategoria, jota edustaa Muhoksen (edelleen Pohjois-Pohjanmaata) yläkoulun linjaus: jos lapsi tai nuori on mielenilmauksen vuoksi poissa koulusta, rapsahtaa jälki-istuntoa yhtä monta tuntia kuin on poissaolotunteja. Tässä lienee kyseessä maan tiukin ja lapsivihamielisin tulkinta. Se on myös Opetushallituksen jälki-istunto -ohjeen vastainen. Wilma-viestissä todetaan ”Katson, ettei yksittäisten oppilaiden huominen kotiin jääminen asiaa edistä”. Yläkoululaisille välittyy tehokkaasti viesti siitä, ettei yksittäisen ihmisen teoilla ole merkitystä. Edellisenä päivänä yksittäinen Greta-tyttö on nimetty Nobelin rauhanpalkinnon saajaehdokkaaksi.

Oulun kaupunki antoi siis virkamiesjohtoisesti yhteisen ohjeen kaikille kouluille. Rehtorit tulkitsivat sitä ainakin kolmella eri tavalla. Se, mitä ohjeistuksessa luki, osoitti etteivät kaupungin virkamiehet olleet ymmärtäneet mistä mielenilmauksessa on kyse. Ohjeessa sanottiin ”Koulut voivat nostaa ilmastonmuutosta ja sen ehkäisemistä positiivisesti esille yhdessä koulun aikuisten ja oppilaiden kanssa ilman lakkohenkeä ko. päivänä”. Mutta lapset ja nuoret eivät osoita tänään mieltään sen puolesta, että he saisivat enemmän ilmastokasvatusta kouluissaan. He osoittavat mieltään kertoakseen meille aikuisille, että odottavat meiltä enemmän!

Entä mitä sanovat muut aikuiset? Sivulliset, lapselliset, sedät, kummit, naapurit ja tutut.

”Tiukat linjaukset ovat oikein: lakko ei olisi lakko jos se olisi luvallinen.”

Totta. Lakien ja lakon hengen mukaisesti näin on. Ja luvaton lakko eli luvaton poissaolo koulusta on paikallaan. Mutta se myös kysyy kanttia oppilailta – varsinkin alakouluikäisiltä. Ja varsinkin sellaisilta, joiden kotona ei kenties olla lapsen tukena koulun sääntöjen haastamisessa. On tiedossa, että moni pienikin lapsi kokee huolta ympäristöstä ja ilmaston muuttumisesta – moni pieni lapsi myös ihailee opettajaansa eikä halua toimia tämän asettamia sääntöjä vastaan. Ja lopulta: onko sillä väliä onko kyseessä määritelmällisesti lakko vai joku muu tapahtuma? Vai sekä että. Jos ajatellaan sitä, että tärkeintä on mahdollistaa se, että lapset ja nuoret pääsevät jaloilleen ja ääneen.

”Lapset haluavat vain vapaata! Iso osa ei ole mukana oikeasta syystä.”

Minun lapseni ovat kahden ympäristötutkijan lapsia, jotka ovat imeneet itseensä äidinmaidossa ja isän kanssa metsäretkillä varsin valveutuneen maailmankuvan ympäristöasioiden suhteen. Silti molempien ensimmäinen reaktio oli ”Jee! Vapaapäivä!” On edelleen paljon vaadittu lapsilta, että kaikilla olisi automaattisesti valistunut agenda ja halu nousta barrikadeille. Eihän sitä ole suurimmalla osalla meistä muistakaan. Mutta osalla on, ja se tarttuu, ja sitä voi tukea – ja sen tulisi olla yhteiskunnallisen kasvatusinstituution tärkeimpiä päämääriä. Minä istutin omani hetkeksi alas ja kerroin Gretasta ja maailman muista lapsista, jotka ovat lakossa ja siitä miksi näin tehdään – ja siitä miten aikuiset ovat sekä tukena että vastaan. Sen jälkeen molemmat lähtivät kanssani torille – siitä ”oikeasta syystä”.

”Mitä joku lakko auttaa ilmastonmuutokseen? Lapset voisivat vaikka luopua kännyköistä, sillä olisi enemmän vaikutusta!”

Lakko itsessään ei auta. Tietenkään. Lakolla kiinnitetään huomiota, tuodaan tärkeitä asioita esille. Lasten ja nuorten mielenilmaus on kohdistettu aikuisille, ja syystäkin: ei ole lasten tehtävä heittää kännyköitä nurkkaan ja yrittää korjata asioita, jotka me aikuiset olemme aiheuttaneet ja joihin me voimme vaikuttaa. He joutuvat tekemään sen joka tapauksessa kun kasvavat. Se saa ketuttaa nyt, ja siitä saa osoittaa mieltään.

”Aikuiset vain ratsastavat lapsilla ajaakseen poliittisia intressejään”

Lähtökohtaisesti ilmastoperjantait tai koululakko ovat lasten ja nuorten oma idea. He ovat luonnollisestikin tarvinneet aikuisten tukea. Se, että kansalaisjärjestöt ja poliittiset toimijat ovat lähteneet liikkeeseen mukaan, ei vähennä sanoman merkitystä. Nimetkää yksikin julkisuutta saavuttanut tempaus, johon ei olisi liimaantunut poliittista agendaa. Julkisuus vetää puoleensa. Yhtäältä: lastenkin toiminta voi olla poliittista. Politiikka on olennainen osa yhteiskunnan toimintaa, siihen kasvetaan ja siihen tulee kasvattaa. Koulut eivät ole koskaan olleet ideologiattomia ympäristöjä – niiden sellaisena näkeminen on vaarallista. Lapset ovat poliittisia toimijoita löhtökohtaisesti. Kuten jokainen ihminen iästä riippumatta. Kasvatetaan heitä siihen vastuullisesti. Ja toisaalta: ilmasto muuttuu puoluekirjasta huolimatta – jokaiselle samalla tavalla.

Onneksi lasten tukena olevia aikuisia on myös. Lapsuuden kokemus asioihin vaikuttamisesta ja kuulluksi tulemisesta – turvallisten aikuisten tuella – paitsi kuuluu lapsen laillisiin oikeuksiin niin on todennäköisesti merkittävä kokemus myös tulevaisuutta ajatellen. Lakon ihan kaikki positiiviset vaikutukset eivät välttämättä näy nyt heti.

Minä haluaisin asua Oulussa, jossa kaupungin koulut kilpailisivat sillä kenen oppilaita oli tänään eniten torilla eli poissa koulusta. Sehän kertoisi siitä, että kouluissa tehdään jotakin oikein – kasvatetaan lapsia, jotka ovat aktiivisia ja kiinnostuneita ajamaan tärkeäksi kokemiaan asioita. Siihen ei ihan joka koulu pystykään. Eniten oppilaita torille kasvattanut koulu voittaisi. Sen koulun lapset voittaisivat.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s