The Five Hens and the Rooster (and two pigeons)

Pihalinnun kanala perustettiin juhannuksena 2014. Kanoja oli alunperin neljä, tavoitteena olisi pitää parvi kuuden linnun kokoisena. Kaikki kanat olivat aluksi tyrnäväläisen kannan maatiaisia, nyt joukossa on yksi kochin-sekoitus. Yllätyskukko on risteytys Plymouth Rockia ja jotakin punaista. Tarkoitus oli hankkia maatiaiskukko, mutta elämä ehti väliin. Kesällä 2015 kanalaan asettui epävirallisesti asumaan myös siipirikko kyyhky, Selja. Kesällä 2016 täysin terve nuori kyyhky päätti myös yllättäen, että kanala on juuri sopiva koti hänelle.

KANAT

Laina, 2013-

Valkea kana, jonka pyrstössä ja selässä on tummia ruskeita ja harmaita raitoja ja merkkejä. Laina on vanhin, munii eniten ja nukkuu orrella aina kukon vasemmalla puolella. Laina on toinen jäljellä oleva alunperin neljästä Rovaniemeltä haetusta kanasta. Se on puolison kana.

Asta, 2014-

Harmaa kana, joka kuoriutui pääsiäisenä 2014 Rovaniemellä. Asta on minun kanani ja olen totuttanut sen istumaan olalla ja sylissä. Se viettää säännöllisesti myös aikaa sisällä, nukkuen usein tuolinkarmilla kun teen töitä kotona. Kun parveen liittyi kesällä 2015 kaksi uutta pientä kanaa Helmi ja Inkeri, otti Asta pienet yllättäen hoitoonsa. Helmi ja Inkeri seurasivat sitä joka paikkaan ja Asta huolehti niistä ulkona kun kaikki olivat pihalla irti. Asta on kaikista kanoista kesyin, tulee luokse kutsuttaessa ja hyppää syliin herkkujen toivossa.

Inkeri, 2015-

Toffeen värinen Inkeri tuli siskonsa Helmin kanssa meille elokuussa 2015. Inkeri on isokokoinen ja reipas kana. Liehitteli ensimmäisenä uuden Tauno-kukon. Inkeri aloitti munimaan hienosti vähän ennen kuin sitä edes odotettiin. Harjoitusmuna oli peukalonpään kokoinen pipana. Nyt päivittäiset munat ovat jo oikeita hienoja maatiaisenmunia.

Helmi, 2015-

Helmi liittyi parveen elokuussa 2015 yhdessä siskonsa Inkerin kanssa. Helmi on tumman ruskea, niskahöyhenissä on mustia viiruja. Helmi oli aluksi pahnanpohjimmainen ja pienin, mutta alettuaan munimaan siitä tuli rohkea ja utelias. Astan jälkeen seuraavaksi rohkein kananen.

Tauno, 2015-

Tallinmäen Tauno -kukko liittyi kanaparveen talvella 2015, aika yllättäen. Pienempi lapsi oli minun tietämättäni kertonut syksyllä ratsastustallin omistajalle, että meillä kaivattaisiin kanalaan kukkoa. Tallinmäen senhetkisistä poikasista oli merkattu kuulemma yksi kukkopoika saman tien varatuksi pienemmälle lapselle. Helmikuussa sitten erään tavallisen ratsastustunnin päätteeksi palattiin kotiin yllättäen kukko takakontissa. Tauno päästettiin illansuussa kanalaan ja rouvakaarti oli ihmeissään, Helmi ja Inkeri ryntäsivät heti nostamaan pyrstöjään ja alle viiden minuutin oli Tauno täydessä vauhdissa toteuttamassa kukon luontoaan.

Syli, 2016-

Pikkuinen nuorikko Syli on Kochin-sekoitus ja tuli meille kauniista kevätparvesta läheltä, paikkaamaan pienemmän lapsen Pipsa-kanaa. Syli on vaalean harmaa ja pörröisempi kuin muut. Siitä on kasvanut munintaikään tullessa suurin kana kaikista. Sillä on myös kauniit vaaleanvihreät silmät – erotuksena tyrnäväläisten kavereidensa oranssinkeltaisista silmistä. Syli on yhtä kesy kuin Asta ja vierailee sisällä usein.

Jarno, 2013-2014

Jarno oli musta kana, jonka kaulassa ja pyrstössä oli pronssinvärisiä sulkia. Isompi lapsi oli päättänyt jo etukäteen nimetä kanansa Jarnoksi. Olikin täysin asiaan kuuluvaa, että Jarno-kanalla sattui olemaan pienet kukon kannukset jaloissaan! Jarno muni todella vähän, mutta oli rohkea: ensimmäinen kana, joka tuli syömään herkkuja kädestä. Syyskuussa 2014 Jarno muuttui vaisuksi. Seurasimme pari viikkoa kuinka kävely vaikeutui ja Jarno vain väsyi ja väsyi. Lopulta kun se ei enää jaksanut liikkua kanalan lattialta juuri mihinkään, päätimme luovuttaa toivosta, että se paranisi. Jarno pääsi kivuistaan ja Evirasta kerrottiin, että sillä oli vanha suolistovamma, josta syystä sille oli kehittynyt suuri vesipaise suolistoon. Myös rintalasta oli jotenkin epämuodostunut. Se ei olisi parantunut koskaan. Isompi poika odottaa uutta kanaa, toivottavasti löydämme mustan.

Pipsa, 2013(?)-2016

Pipsa oli kauniin ruskeankirjava pieni kana, joka oli koko parven pomo pitkään kukon puuttuessa. Pipsa sai lasten mukaan “kukkokohtauksia” eli seisoi keskellä kanalan lattiaa ja kaakatti ja kiekui melkein yhtä lujaa kuin kukko. Pipsa ei enää muninut viimeisenä vuotena, oli hitaampi kuin muut, mutta söi ja voi hyvin. Kunnes viimeisinä kesän viikkoina oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut liikkua. Pipsa oli pienemmän lapsen kana, sitä ei viety Eviraan vaan se haudattiin, lapsen toiveesta ystävänsä Lainan muniman munan kanssa. Lapsi sai päättää halusiko tilalle heti uuden kanan vai halusiko odottaa. Syli-kana löytyi jo samana päivänä.

KYYHKYT

Selja

Selja on kesykyyhky, joka haettiin hoitoon keväällä 2015. Sen siipi oli murtunut eikä se päässyt enää lentoon. Se oli pirteä ja söi hyvin eikä siipi näyttänyt olevan enää kipeä – se harjoitti sitä kovasti. Kesän ajan se asui hoitolintujen lentohäkissä ja sai vahvistaa siipeään. Syksyllä oli kuitenkin selvää, ettei siivellä enää lennettäisi. Selja olisi kuollut vapaudessa pian, kissan tai muun pedon kynsiin tai nälkään. Niinpä se päätettiin lopettaa. Mutta se ei ole koskaan helppoa; eloisa ja rauhallinen terve lintu katseli häkistä. Minä ehdotin, että se voisi valita asua kanalassa. Jos se ei viihtyisi se olisi vapaa lähtemään tai lopetettaisiin. Seljasta tuli kanalapulu nopeasti. Talvi kului kanojen kanssa ja kevätulkoiluille Selja lähtee pihalle, palatakseen aina kotiinsa kanalaan. Se pyrähtelee lyhyitä matkoja ja saa korkeutta juuri katonharjalle asti. Kesällä 2016 sen yritti napata pihasta joku petolintu. Nurmikolta löytyi tukku höyheniä ja Seljan selästä verijäljet. Se ontui toista jalkaansa pari viikkoa, mutta toipui täysin.

Pikkupulu

Pikkupulu on kesykyyhky joka tuli meille loppukesästä 2016 hoitoon lentokyvyttömänä nuorena kyyhkynä. Se ontui pahasti toista jalkaansa ja roikotti vähän siipeään, mutta jalka ei tuntunut murtuneen ja siipikin toimi hyvin. Parin viikon päästä se oli kuntoutunut hienosti, söi hyvin, lensi taitavasti ja varasi taas painoa normaalisti molemmille jaloille. Tarkoituksena oli viedä se kaupunkiin ja vapauttaa kaupunkipuluksi omiensa joukkoon. Se pääsi kuitenkin vahingossa lentoon kotipihassa. Meiltä on linnuntietä keskustaan vain muutama kilometri, joten vahinko ei ollut suuri lainkaan – uskoimme, että se löytäisi kaupunkiin pian. Kului muutama päivä ja menin illansuussa sammuttelemaan valoja ja sulkemaan ovia kanalasta. Laskin linnut kuten aina ennenkin: viisi kanaa, kukko, kaksi pulua. KAKSI pulua?! Todellakin, kanalassa sisällä istui orrella kaksi pulua. Nuori pikkupulu ei ollutkaan lentänyt kaupunkiin vaan jäänyt seurailemaan meidän pihalintujemme puuhia ja päättänyt majoittautua toisten kanssa kanalaan. Se löysi oman nukkumapaikkansa ja asettui asumaan kuten muutkin, kulkien päivällä ulkona, lennellen miten tahtoo, mutta palaten aina illaksi kanalaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s